Kultakellot 2020

Perinteinen Kaisan Kultakello-turnaus sai tänä vuonna Kouvolaan 113 pelaajaa. Koronan vaikutus varmasti näkyi, viime vuonna pelaajia oli reilut 130. Parhaimmillaan osallistujia on ollut yli 200. 

Turnaus on käsitykseni mukaan se kisa, jonka jokainen haluaisi voittaa. Mm. yksi kautta aikain parhaista kaisapelureista, Pasasen Ville, oli aidosti harmissaan, kun ei tänäkään vuonna natsannut. Lupasi yrittää tosissaan ainakin seuraavat viisi vuotta. Samoilla linjoilla oli keskusteluissa pari muutakin ennakkokaavailuissa potentiaaliseksi voittajaksi arvioitua kaisaveturia. 

Voisin verrata Kultakello-turnausta keilailun Ballmaster-turnaukseen, jonka voittajille on Talin keilahallissa jokaiselle oma viirinsä ratojen yllä. Tosin Kelloissa ei vielä ole näkynyt montaakaan jenkkiammattilaista, kuten BallMasterissa. Kuitenkin molemmat kisat ovat lajissaan kotimaan kisoista arvostetuimmat. 

Muutama meistä pirkanmaalaisista suuntasi pelipaikoille jo perjantaina pelatakseen lämmittelynelureita. Itse pelasin kokeneen Pitkäsen Sepon parina ja saimme ensimmäisellä kierroksella vastaan Joensuun tehokaksikon Paronen/Taunila. Peli oli jokseenkin koko ajan hallussamme ja saimme kelpo voiton heti alkuun. 

Toisessa matsissa vastaan tuli pari nuorempaa pyssyä(Pöyhönen/Lakka). Ei mennyt kauaakaan, kun olimme 0-41 takamatkalla. Pinnistimme kuitenkin 35 pisteen sarjan ja pääsimme mukaan peliin, mutta ei se näitä nuoria miehiä juurikaan häkellyttänyt, joten kisapelit loppuivat perjantain osalta vastustajien muutamaan komeaan lyöntiin. 

Varsinainen turnaus alkoi osaltani hieman nihkeästi, mutta sain niukan voiton rankkareiden jälkeen seurakaveristani K. Rantasesta. Toisella kierroksella pelasin alun tarkkailun jälkeen unelmapelin. Löin suunnilleen kaiken sisään, joten sain reilun voiton Aspin Kajtsusta, jota en ollut ennen kohdannutkaan. Tämän pelin jälkeen taisin ruveta hieman leijumaan, mutta Kaisa on siitä riemastuttava peli, että jalat löytää  tiensä maanpinnalle kokolailla nopsaan, jos vähänkään ”leijuttaa”. 

Hävisin kolmannen matsin Ruokosen Roopelle heikolla suorittamisella. Yhden 20 pisteen krossin myötä pääsin edes siedettäviin tappiolukemiin vähän yli puolen partin. Roope pelasi perusvarmaa peliä koko ajan, joten ansaitsi voittonsa. 

Neljäs kierros Puuskan Kaapoa vastaan tarjoili osaltani lähinnä myötähäpeää, onneksi katsojia ei juurikaan ollut. Omat suoritukseni olivat enemmän ”Pilalle_menneet_ei_niin_hauskat_kotivideot” -osastoa. Tunti pyörittiin ympäri pöytää, Kaapo löi silloin tällöin kuulan säkkiin. Oma pelini muistutti shakkia, jossa ei vastustajan nappuloita syödä lainkaan. Kerran sain alkupelissä omani pussiin ja sen jälkeen rakentelin n. puolen tunnin kohdalla kahdeksan pisteen pötkön(Kyllä. Ei pelkästään yksi, vaan kaksi palloa). Kellon soidessa tunnin kohdalla Kaapo viimeisteli 60-6 voittonsa. Jos olisin yhtään huonommin pelannut, en varmaan olisi enää osunut kohdepalloon lainkaan. Leuka rinnassa astelin nurkkaan häpeämään. Kaisaurani toiset Kultakellot katsottiin päättyneeksi. Tai tätä kirjoittaessani fiiliksen puolesta voisi äskeisen muotoilla seuraavasti: Kaisaurani (toiset Kultakellot) katsottiin päättyneeksi. 

Ai kukako voitti. No Aku voitti eikä varmaan kenellekään yllätyksenä. Viime vuonna Aku putosi niukasti finaalista, mutta tänä vuonna komeasti maaliin saakka. Ehdin kotiin katsomaan viimeiset kolme peliään. Oli jäätäviä pussituksia. Onnet myös Jalolle, finaaliin saakka ilman piikkiä, mutta sitten tuli ylitsepääsemätön vastus vastaan. 

Jussit eivät pärjänneet. 

Nylppy-Niilo

p.s. Next stop ei tiedossa. Oon selaillu lähinnä uusiaharrastuksia.fi