Kultakellot 2025 - Aholalle ansaittu voitto
Perinteinen Kultakelloturnaus pelattiin 1-2.11.2025 Kouvolan Klubilla, Ranelassa ja Kymillä. Osallistujia oli mukana 107 kpl, vähemmän kuin vuosiin. Samaa suuntausta on ollut jo parikin kautta kaisan äärellä. Pelaajat ikääntyvät ja nuorempia pelaajia ei ole tullut samaan tahtiin. Mutta nautitaan vitin siirtelystä niin kauan kuin pystytään.
Voittoon eteni Jarno Ahola(etukäteiskaavailussakin meillä ammattipiireissä korkealle arvioitu), joka pystyi voittamaan ylivoimaisen ennakkosuosikin kahteen kertaan. Arsenille vaihteeksi hopeaa. Jäätävää suorittamista vuodesta toiseen lajissa, jossa me sohlommatkin voidaan välillä pärjätä. Kolmanneksi ehätti Kimmo Saarinen, joka on pelannut kaisaa vasta muutaman vuoden. Aika tehokkaasti onkin pelannut. Itsehän uhrasin pari päivää elämästäni Kimmon sparraamiseen ja pidimmekin tehokkaan viimeistelyleirin Hämeenlinnassa ennen viikonloppua. Aika paljon annoin Kimmon voittaa, että itseluottamuksensa olisi kisoissa kunnossa ja olihan se. Omani hukkui kyllä ko. leirille.
Matkani kelloihin alkoi siis jo puolesta viikkoa, kun siirryin asemiin Hämeenlinnaan, jossa pääsin pelailemaan paikallisten huippujen kanssa. Oli ilo pelata mm. Lindbergin Markon kanssa muutama peli ja erinäköisiä kunkku- ja neluriviritelmiä muidenkin kanssa. "Limpalta" rahaa ei saa kuin lainaamalla, kuten Pitkäsen Seppo totesi, kun soitteli kuulumisia Hämeenlinnaan. Ei ollut Sepe tälläkään kertaa väärässä.
Lähdimme perjantaina iltapäivällä Kimmon kanssa kohti nelureita. 20 parin joukosta voittoon taistelivat Nordblom/Jokinen, jotka voittivat finaalissa parin Ahola/Pasanen. Hävisimme(hyvin pitkälti minun taitojeni ansiosta) Kimmon kanssa heti ensimmäisen matsin parille Asikainen/Vulli. Sen jälkeen muutama treenipeli ja rauhallinen iltakävely(Mutterin kautta) hotellille.
Varsinainen turnaus alkoi lauantaiaamuna. Kohtasin ensimmäisessä pelissä Jussi Englundin. Sain pinnisteltyä voiton vastustajan etsiessä lyöntiään(vähän keppiäkin).
Toisella kierroksella vastaani tuli seuraava kaima eli vanha tuttu Holopaisen Jussi, jonka kanssa olimme pelanneet vuosien varrella muutamia pelejä. Ensimmäistä koitostamme lukuunottamatta olimme aina edenneet rankkareille. Etukäteispaineet mursivat minut jälleen, koska aina Jussin voitettuani(yhteensä yhdesti), olen voittanut ko. turnauksen. Tälläkin kertaa vetelin pää jäässä ja päästyäni täysin ansaitsemattomaan johtoasemaan, sain järjesteltyä loppupelissä pari anteeksiantamatonta virhettä. Parempi ja vähemmän virheitä tehnyt voitti. Kävin hakkaamassa hetken päätä vessan seinään, mutta jää ei murtunut.
Kolmannella kierroksella vastaan arvottiin Saarisen Kimmo, jonka kanssa etenimme vuorovedoin kohti maalia. Kimmo voitti, mutta minäkin pääsin tavallaan maaliin. Valitettavasti se maali koski koko tapahtumaa eli turnaus katsottiin päättyneeksi osaltani. Tämäkin koitos meni paremmin pelanneelle.
Kymillä lauantain pelit loppuivatkin hyvissä ajoin, joten peruin majoituksen ja poistuin kaupungista seuraavalla sopivalla junalla, kun juttutuuli ei ollut ylimmillään. Vietin lopulta lauantai-illan huumaa peiton alla pimeässä ja kävin välillä tuijottelemassa pihalla taivaalle, josko meteoriitteja olisi tuloillaan tännepäin. No onneksi ei tullut.
Yhteenvetona koko viikosta voisin sanoa, että muuten hyvä reissu, mutta kun oli noita pelejä. Jonkun pöpön poimin matkaan, koska su-aamuna pää ei enää ollut jäässä, mutta vähän kuumetta oli. Toivottavasti orastava miesflunssa ei ehtinyt tarttua muihin.
Next stop todennäköisesti Kristallit Helsingissä 29-30.11. Otan lämpimän pipon matkaan.
Kommentit
Lähetä kommentti