Nylppy-Niilon Kaisablogi

Tulevana viikonloppuna pelataan perinteinen Kaisan Kultakello-turnaus erityisesti syksyisin kauniissa Kouvolan kaupungissa. Kisaa on pelattu jo vuodesta 1959 saakka ja jälleen osallistujia on enemmän kuin missään muussa kauden kaisaturnauksessa. 115 rohkeaa pelaajaa on ilmoittautunut viikonlopuksi siirtelemään kaverin vitiä vallista toiseen.  Jos maali seinässä on jo kuivunut eikä sitä tarvitse enää tarkkailla, niin turnauksen seuranta ja striimilinkit löytyvät oheisen linkin takaa: Vitihiljaakulmaan Osallistun myös perjantain lämmittelynelureihin (klo 18 alkaen) Pitkäsen Sepon kanssa, ko. kisan seuranta löytyy täältä: Porukallavitiäkulmaan Lauantaina klo 10 alkavan varsinaisen turnauksen ennakkosuosikkeihin lukeutuvat ainakin rankingin kärki, ajantasainen lista ohessa: RG Lisäksi suosikkeihin nostaisin viime vuoden Kultakello-voittajan, Kuopion Arto Tuhkasen, joka lienee sisuuntunut alkukauden nihkeistä esityksistään ja on huhujen mukaan viettänyt lukuisia tunteja aikaa sekä pururadal

Voittaminen on nastaa. Puolustin onnistuneesti Kaisan Warkauden mestaruutta 24.10. järjestetyissä mestaruuskisoissa, joissa pelattiin Kaisaa ja kasia. Warkauden Kauppaseuralla on kaisapöytiä kolme kpl ja yksi poolpöytä. Kaisaan osallistui 15 pelaajaa ja kasiin 17. Molemmat pelattiin tuplaeliminaatiolla, kasissa pelit paras kolmesta.  Kaisassa olin hieman epävarma kisakunnostani, koska olin ottanut pataan edelliset seitsemän matsia ranking- ja SM-kisoissa. Toivoin siis jotain erityisen helppoa vastusta alkuun. No näin ei käynyt, kun arvonnassa vastaan osui heti alkuun Riikosen Harri, joka on mm. ikämiesten Suomen mestari muutaman vuoden takaa. Onnistuin kuitenkin voittamaan hyvällä esityksellä, joten tappioputki sai päätöksensä.  Kolmannella kierroksella vastaan tuli Räisäsen Jopi, jolla on vyöllään yli 20 WKS:n mestaruutta. Jopi esittikin alkuun sellaisen lyöntinäytöksen, että jäin pahasti jalkoihin ollen tappiolla pahimmillaan 41-9. Sinnittelin vielä täyden tunnin ja kuvittelin vielä

Kävin Espoon rankingkisan jälkeisellä viikolla kerran pelaamassa ihan vaan se vuoksi, että halusin tsekata olenko parhaillaan todellakin täysin pihalla lajista. Heti ensimmäiseen peliin tuli tasan yhtä pitkä sarja kuin rg-kisassa yhteensä pinnoja eli en ehkä ole ihan niin kaukana hyvästä iskusta kuin luulin. Tosin vian ei tarvitse olla suurikaan, jos se on päässä.  Samoja tuntemuksia oli aikanaan leipälajin äärellä, kun pelit eivät sujuneet. Ikävin muisto oli jäi joskus 2000-luvun alkupuolelta, kun lähdimme ensin Ruotsin Eskilstunaan keilaamaan Super Six -kiertueen osakilpailua, jossa muutaman kuuden sarjan karsintasuorituksen jälkeen havaitsin tulokseni riittäneen ns. "pakan päälle" eli olin muistaakseni ensimmäinen tai toinen, jonka tulos ei riittänyt finaaliin yhden pisteen(=keilan) erotuksella viimeisen finaalipaikan lunastaneeseen keilaajaan. Ilo ei varsinaisesti ollut katossa, kun palasimme laivalla kotiin su-ma -välisenä yönä. Seuraavana viikonloppuna oli vuorossa

EBK:n juhlakisa sujui allekirjoittaneelta jo totuttuun tapaan. Lauantain iltauutiset oli oikein miellyttävä seurata taas rakkaalta kotisohvalta sen sijaan, että työntelisi vitiä ees taas kaukana kotoa.  Ajattelin tällä kertaa mennä tutustumaan pelipöytiin jo vähän etukäteen ja löysinkin pelipaikoille perjantai-iltana. Tarkoitus oli käydä lyömässä muutama pallo ennen lauantain koitoksia. Siinä sitten vierähtikin pelin tiimellyksessä lauantain puolelle mm. parin ”turkilaisen” seurassa. Ei ollut kovin kummoista seuraa, kallista kylläkin.  Pöytiä tuli testattua ja tuntuma oli ihan kelvollinen. Ja sekös näkyikin heti lauantain ensimmäisessä pelissä. Puolentusinaa pussitusta, niistä vain yksi oman vitin ujutus ja pelin saldoksi toistakymmentä pistettä. Hyvillä mielin odottelemaan toisen kierroksen matsia. Aavistelin kyllä, ettei taida ainakaan kabiket napsua näissä kinkereissä.  Toisen kierroksen matsi tarjoilikin viihdettä yleisölle. Lähinnä komediaa. Pelikaveri pohjoisesta junttasi heti al