Nylppy-Niilon Kaisablogi

Valkeakosken Waltikassa pelattiin turnaus, jossa jaettiin palkintorahaa kahdeksalle parhaalle yhteensä hulppeat 10000 eur. En ollut koskaan käynyt ko. hotellissa, joten en tiennyt mitä odottaa. Pelipaikkahan olikin mitä mainioin ja sinne oli pystytetty viisi kaisapöytää. Osallistujia oli lopulta n. 70.  Tätä kirjoittaessani viimeinen pelipäivä on vasta alkamassa, mutta omat pelini loppuivat lauantai-iltaan, sijoitukseksi ynnä muut. Voitin kaksi peliä, sain yhden luovarin ja hävisin kaksi peliä niukasti. Ensin Aureston Leeville 45-49. Kumpikaan ei saanut yhtään rankkaria sisään. Toisessa tappiopelissä Löpre vei voiton 53-60. Olin noussut 25-56 tappioasemasta 53-59 tilanteeseen ja jätin vähän tarkoituksellakin kaisan lyötäväksi. Kaisa oli suunnilleen kärripisteellä ja Löpren viti ei ihan vieressä. Itse ihmettelin keskellä pöytää, kun Löpre jysäytti kaisan kulmaan. Kiitos ja näkemiin.  Monenlaisten epäselvyyksien jälkeen pelit alkoivat, kuten ilmoituksessa oli mainittu eli perjantaina klo

Isäni hauskuutti meitä(joka kerta) "Terveisiä Mikkelistä, isä käski vetää tukasta" -tokaisulla 70-luvulla, kun olimme lapsia ja ajelimme usein Mikkelin ohi kohti etelää. Terveisiä isälle Varkauteen. 80-luvun loppupuolella kävin Mikkelissä lähinnä keilaamassa ja 90-luvun alussa taistelin läpi raskaan armeijan Mikkelissä, Karkialammilla huolto- ja kuljetuskomppanian kirjurina. Sen jälkeen ei ole paljoa tullut Mikkelissä vierailtua kunnes tie vei kaisabiljardin YT-klubien SM-kisoihin vuonna 2024.  Lähdimme suurin odotuksin kohti kisoja perjantaiaamuna 07:00 Tampereen juna-asemalta pakkasen paukkuessa. Hieman jännitti se, että kauanko junat olisivat myöhässä ennen kuin Mikkeli häämöttää. Tällä kertaa selvisimme n. tunnin myöhästelyllä.  Itse pääsin pelaamaan lähes samantien Mikkelin Liikemiestenseuralle ja ensimmäiseen kohtaamiseen vastaani asettui raumalainen herrasmies, vuorovastaava hotelli Vaakunan 2. kerroksen kerrosbaarista. Pelatessani en vielä tiennyt hänen statustaan, jo