SM-karsinta Oulussa 27-28.11.

Lekatiellä väännettiin SM-mitalipelipaikoista 66 pelaajan voimin 27-28.11. Paikalle tuli lukuisa joukko maamme parhaimmistoa. Saimme tällä kertaa todeta Kaisan olevan hieman varttuneempien hahmojen hallussa, kun Tuhkanen pudotti sunnuntai-iltapäivällä Raaka-Arskan mitalipeleistä tiukan väännön ja rankkareiden jälkeen 60-57. Mitalipeleihin Tapanilaan selvisivät Mika Stark, Toma Auresto, Matti Väyrynen ja Arto Tuhkanen. Tuskin yllätyksenä kenellekään.

Henkilökohtaisesti pelit menivät odotuksia heikommin. Olin muuttanut hieman lyöntiin valmistautumisrutiineja Kultakellojen jälkeen ja treenipeleissä kaikki tuntuikin sujuvan hyvin. Kisapeleissä kuitenkin lyöminen alkoi rakoilemaan turhan usein ja itseluottamus ei lopulta ollut ihan sillä tasolla, että olisi voinut tarkoissa kisaväännöissä pärjätä. 

Perjantain nelureihin osallistuimme Määtän Mikan kanssa. Kallio-Tuhkanen osoittautui meille ylitsepääsemättömäksi, joten lämmittelynelurit jäivät yhteen peliin. Onneksi kämppäkaverini Marko jaksoi omintakeisella tyylillään kannustaa vaikeiden hetkien yli.

Lauantaina varsinaisessa pääkisassa kohtasin aluksi Kaikkosen Sakun, jonka kanssa emme olleet aiemmin pelanneet. Alkujäykkyydestä selvittyäni sain jokusen pallon pussiin ja pelistä selvän voiton. 

Toiseen taistoon vastaani asteli Holopaisen Jussi, jota vastaan olen pari kertaa otellut. Menestys on ollut toistaiseksi vaisua. Eikä tämäkään kohtaaminen sujunut toivotulla tavalla. Jussi on tunnetusti tarkka pelaaja sekä turvapelissä että pussituspuolella. Eli käytännössä itseni vastakohta. Tunnin pelattuamme olin tehnyt enemmän turvapelivirheitä kuin lyönyt palloja pussiin. Menimme rankeille tilanteessa 39-14. Voitin teikkauksen ja teinkin ekalla rankkarivuorollani kolme kaisaa eli pääsin lähietäisyydelle. Sen jälkeen haahuilin varjojen mailla loput yritykset ja Jussi tekikin parilla viimeisellä vuorollaan tarvittavat pinnat. Peli 60-32 kaimalle.

Kolmas peli oli osaltani kohtuullisen hyvä, sain pallot pussiin kohtalaisella varmuudella. Voitin Ylitalon Jarkon numeroin 60-17.

Seuraava peli olikin arvottu vasta sunnuntaiaamulle, joten lähdimme illalliselle jokusen kaisalegendan kanssa. Kävimme palauttavalla salaatilla ja osa vielä iltareippailullakin rapsakassa pakkassäässä. Illallisella oli erinäisiä hauskoja tarinoita ja kun Kuopion lahja maailman hiekkarannoille (Mikko O) vielä esitteli loma-albumistaan erityisesti meille valikoituja otoksia, niin oli mukava mennä hyvillä mielin kannustavan kämppiksen kanssa huilaamaan ja odottamaan aamun peliä Aureston Tomaa vastaan. 

Toma näytti heti aamutuimaan, miksi hän on hallinnut kauden kisoja. Aloituksesta 11, minut päätyvalliin. Epäonnistuin vasta ensimmäisessä turvalyönnissäni, kun yritin kyydittää Toman toiseen päätyyn. Punainen jäi alle ja siitä Toma napsutteli punin viisi kertaa pussiin. Peli oli jo 29-0, kun olin lyönyt kerran. Ei se siitä. Pari turvalyöntivirhettä loppupelissä siivitti Toman reiluun voittoon 60-3. Sain pussiin sen orvon punaisen, minkä Toma jätti reikään. Nakkiin tai päällevetoon olisi tarvittu jonkinlainen sivukierre valkoiseen, mutta tälle reissulle kierteitä ei tullut mukaan lyöntivarastooni.

Peleistä jäi hieman hampaankoloon ja vaikka sunnuntaina olin sitä mieltä, että kepin voi myydä, koska tyhmä peli, niin ehkä kuitenkin vielä johonkin turneeseen voisi osallistua. Koska ilman kaltaisiani hyvät eivät erottuisi.  

NylppyNiilo

Tulokset