Historian kirjoihin, SM-kultaa

Saavuin juuri Varkauteen Oulusta senioreiden SM-kisoista. Oli mukava matkata toisen tuoreen Suomen Mestarin kanssa. Sain matkaseurakseni 60-vuotiaiden kultamitalistin Riikosen Harrin. Taputtelimme toisiamme selkään viitisen tuntia matkalla Oulusta Savoon. Ja syystäkin. Molemmat pelasimme loistavan turnauksen.

Kun muutama vuosi sitten löysin kaisabiljardin uudelleen ja rupesin kisailemaankin, toivoin vielä joskus voittavani jotain historian kirjoihin jäävää. Pari kertaa olen päässyt lähelle, kerran RG-kisassa kakkonen ja viime vuonna senioreissa hopealla. 

Tämän vuoden kisaan lähdin kirkastamaan mitalin väriä, vaikka siihen ei tainnut uskoa oikein kukaan itseni mukaan lukien. Viime viikonlopun viides sija Hyvinkään rankingissa antoi hieman uskoa tekemiseeni.

Juuri ennen perjantai-illan ensimmäistä kisapeliä pelilasieni sanka jäi käteen ja jouduin parin vuoden tauon jälkeen turvautumaan piilareihin, onneksi mukanani oli tasan yksi pari tällaisia tilanteita varten. Luotto ei ollut ihan valtava, kun menin ensimmäiseen peliini ja aluksi kaikki pallot näkyivät kahtena. Onneksi silmä mukautui aika nopsaan ja näin lopulta kaiken riittävän hyvin. Tämä saattoi olla jopa ratkaiseva tekijä onnistuneeseen viikonloppuun. Kävin siis ostamassa lisää linssejä la-aamuna. 

Ensimäisessä pelissäni voitin Holopaisen Jussin ensimmäistä kertaa koskaan. Menimme kohtaamisissamme kolmannen kerran peräkkäin rankeille. Nyt 54-53 johdossani. Voitettuani teikkauksen, löin ensimmäisen kaisan kuutisen tuumaa ohi. Kaima teki samantien kulmaan muttei keskelle. Toisen iskin enää tuuman ohi ja kaimakaan ei rankaissut. Kolmannen upotin ja voitto taskuun. 

Toinen pelini Saitajoen Jarmoa oli meiltä molemmilta kehno koitos. Itse lähdin välttelemään tappiota enkä hakemaan voittoa. Se meinasi koitua kohtalokseni, mutta Jarmo armahti riittävän monta kertaa. Menimme rankkareille johtaessani 55-43. Yksi rankkari kävi haakeissa, sekin kaverilla. Sain voiton tästä huonosta matsista. 

Kolmannessa matsissa kohtasin Kuopion lupauksen Oinosen Mikon. Mikon kanssa aiemmat pelit olivat 1-1. Mikko voitti teikkauksen ja teki heti 23 ja jatkoi hienoilla pussituksillaan tilanteeseen 40-2. Hänen yrityksestään jäi minulle lupaavan näköinen pöytä ja revittyäni leuan irti rinnastani, sain väsättyä 41 pisteen sarjan. Lopussa kaisajumalat olivat minulle suopeita ja vein tämänkin matsin nimiini ja pääsin sunnuntaille ilman tappioita. 

Sunnuntain ensimmäiseen matsiin vastaani asettui Rovaniemen kaisalegenda Kari ”Löpre” Kallio. Hänen kanssaan olimme sparranneet jo perjantai-iltana ja vain vaatimattomuuteni estää kertomasta miten niissä peleissä kävi. Minä löin tässä pelissä jokseenkin kaiken mahdollisen ja mahdottoman pussiin ja vein pelin aika nopsaan 60-2. 

Viidennellä kierroksella vastaani tuli seurakaverini Mika Määttä. Peli eteni tasaisissa merkeissä tilanteeseen 45-39 minun johtaessani. Tein siinä kohtaa karmean turvapelivirheen ja Mika rokotti 20 pisteen sarjalla. Seuraavasta epätoivoisesta yrityksestäni jäi kaisa reikään ja Mika viimeisteli pelin. Teki mieli juosta seinään, kuten usein kaisakisoissa. 

Kuudennella kierroksella kohtelin kaltoin Kokkolan tillilihaa, Kiviahon Teroa, joka on kenelle vaan ja milloin vaan, yleensä paha vastus. Alkupelissä sain kaisan kulmaan ja keskeen 12. Hetken päästä käsipallosta kaisa ylikeskeen nakin kera 18. Siitä pari lyöntivuoroa myöhemmin kaisa ylikeskeen, kaisa keskeen nakilla 24 ja lopuksi käsipallosta punainen kulmaan punaisen nakilla 6. Pussituksia tein tässä pelissä kuusi ja voitin 60-4. 

Seuraavaksi kohtasin kaiken kokeneen Rovaniemen Martti Korkalan. Peli alkoi tunnustellen ja hetken tunnusteltuamme lätkin pallot pussiin muutamalla lyöntivuorolla. Ensin parilla lyöntivuorolla 33-0 johtoon ja siitä lopulta poikki. Aikamoista. 

Tämän jälkeen havaitsin olevani semifinaalissa Rovaniemen Matti Hälvän kanssa. Matti ei saanut peliään käyntiin ja peli etenikin minun hallinnassani koko ajan. Löin palloa todella hyvin ja voitin matsin 60-3. Tämän jälkeen Löpre kävikin kysymässä, josko minulla on jotain rovaniemeläisiä vastaan, kun olin sunnuntain peleissä antanut heikäläisille parit kuivat ja Matille kolme pistettä. Kielsin jyrkästi moisen. Olin siis edennyt finaaliin, johon Löprekin taisteli itsensä voitettuaan Asikaisen Petrin toisessa välierässä. 

Finaalista en muista montaakaan lyöntiä, pelasimme todella tarkasti ja menimme rankkareille tilanteessa 45-35 minun johtaessani. Voitin teikkauksen. En saanut kaisaa edes lähelle. Löpre sai lähelle muttei pussiin. Toisen yrityksen löin myös reilusti ohi. Löpre edelleen haakeihin. Kolmannen upotin, mutta päälleveto karkasi hieman ja jännitin keskikaisan ohueksi. Löpre kolmannen edelleen haakeihin. Neljännet löimme ohi ja totesin ennen viimeisiä rankkeja olevani 16 pisteen johdossa. Käsi alkoi tärisemään enemmän kuin milloinkaan kaisan äärellä. Sain silti viimeisen säkkiin, mutta keskikaisa jäi tekemättä, kun pelotti josko osun edes vitiin kepilläin. Pidätin hengitystä Löpren viimeisen kaisan kohdalla ja sen mentyä ohi en voinut mitenkään uskoa, että olin voittanut mestaruuden. Uskottavahan se on. Se jää historiaan ja vaikka en enää koskaan voittaisi peliäkään, olen päässyt tavoitteeseeni. Suomen mestari nyt myös biljardissa. 

Menestyksestäni täytyy kiittää ainakin oman klubini kitkarenkaita(Jesse ja Seppo), jotka ovat opettaneet miten kaisaa kuuluisi pelata. Olen jalostanut siihen pelikirjaan myös värillisten pallojen lyömisen ja tulos on tässä. 

NylppyNiilo