Red Ball antaa siivet - Last Dance Niilolle
Perinteinen ja valitettavasti viimeinen Red Ball -ranking-turnaus pelattiin 11-12.3.2023 Kouvolassa. Pelipaikkoina Kouvolan Klubi ja Ranela. Viimeistä turnausta tuli pelaamaan peräti 78 pelaajaa, vaikka samaan aikaan pelattiin Kymillä myös senioreiden ranking-osakilpailu, johon ilmoittautui 34 pelaajaa. Kouvolaan ja Kuusankoskelle oli siis tullut lähes yhtä paljon pelaajia kuin syksyn Kultakelloihin. Se on varmaankin se aina kauniin Kouvolan vetovoima vuodenajasta riippumatta.
Itse lähdin jo kisaa edeltävänä viikonloppuna valmistautumisleirille kohti Varkautta. Kävin aluksi sunnuntaina hakemassa itseluottamusta Jyväskylästä sparraten paikallisen nyylääjän kanssa 16 erää kaisaa reiluun kolmeen tuntiin. Itseluottamus jäi Jyväskylään. Entinen Rautsi on nykyään puhelinmuistiossani nimellä Veteraani-Arseni. Edelleen ÄläVastaa -osastossa.
Jyväskylästä siirryin leuka rinnassa Varkauteen, jossa kuvittelin jotain luottoa löytyvän edes keskiviikkokärreistä, jotka edellisellä visiitilläni voitin. Sinne siis. Muutaman sisäänoston jälkeen olin kärrissä lopulta viimeistä edellinen, joten itseluottamus alkoi olemaan tapissa. Pari päivää kuljin sumussa miettien Zenithin pilkkomista polttopuuksi. Olin kuitenkin ilmoittautunut viikonlopun kisaan ja yritän pitää kiinni "yhet puheet" -periaatteesta. Näin ollen lauantaiaamuna suuntasimme kohti Kouvolaa ja Kymiä Warkauden Kauppaseuran senioreiden kanssa.
Pääsin heti kymmeneltä pelaamaan Ranelassa Rokkasen Samia vastaan. Alkupelini oli hapuilevaa ja Sami teki muutamia komeita pussituksia, taisi olla lähes puolen partin sarjakin. Olin aika nopeasti 30 pinnaa perässä. Minun onnekseni vastustaja ei rankaissut kaikista paikoista, armahtikin pariin kertaan ja sain oman pelini jollain lailla uomiin ja pystyin voittamaan taiston 60-36.
Toinen pelini oli "raiteella neljä" Laatusen Pekkaa vastaan, joka oli antanut ensimmäisellä kierroksella piikin suvereenisti kaisaa viime aikoina hallinneelle Raaka-Arskalle, joten kova vastus oli odotettavissa. Näin olikin. Jäin tässäkin pelissä alkuun hieman takamatkalle, mutta pystyin pysymään kärsivällisenä ja sain käännettyä tiukan kamppailun 60-50 voitokseni. Alkoi jo hieman tuntumaan siltä, että itseluottamusta on sittenkin hieman olemassa.
Kävin tämän pelin jälkeen hotellilla vähän lepäämässä, josta seurasi ns. piilolinssiepisodi. Olin ottanut parin päivän tarpeiksi kertakäyttöisiä linssejä mukaani ja oli varalinssitkin ja myös varalinssien varalinssejä (vrt. Tukion luistimet / Jortikka -episodi). Jouduin kuitenkin kyselemään linssejä sunnuntaiksi(kiitos Teppo), koska yritin lauantain päikkäreiden jälkeen tunkea Ranelan vessassa samaan silmään enemmän kuin yhden linssin. Joku voisi luulla, että kaksi, mutta ei. Piipahdin hotellilla ihmettelemässä, miksi toiseen silmään iski akuutti kaihi, kun en tunnista edes vieruskaveria. Kaivoin hotellilla kolme linssiä samasta silmästä. Joo en osaa vastata miksi. No viimeiset kaksi linssiä sain paikalleen, joten lauantai oli siltä osin pelastettu.
Kolmannella kierroksella vastaan asettui itse Arseni, joka oli ensimmäisen kierroksen tappiosta toipunut ja voittanut toisen selvin numeroin. Muutamat edelliset kohtaamisemme olivat olleet sellaisia ylikävelyjä, että ajattelin, ettei ainakaan voi kehnommin mennä ja pyrin pitäytymään pelisuunnitelmassani eli tätä pussitushirmua ei pitäisi päästää "harjoituskuvion" äärelle eli pidetään ainakin osa palloista vallissa, jos vaan suinkin mahdollista. Tämä onnistuikin enemmän kuin hyvin ja vaikka pystyin 48-36 tilanteessa sohimaan 99/100 parttipallon ohi, niin kykenin tekemään muutaman hyvän pussituksen lopussa ja voitto tästä pelistä. Ehkä tämä toi hieman kadoksissa olleen itseluottamuksen lopullisesti takaisin, koska tämän jälkeen ei missään peleissä ollut erityisen epävarma fiilis.
Lauantaina ei enää ollutkaan pelejä, joten loppuilta meni seurustellessa muiden kaisatyyppien kanssa. Menin ajoissa huilaamaan, koska olin la-aamuna herännyt jo neljän aikaan jännittämään pelejä. Pelikavereitakin valui hotellille kuka mihinkin aikaan. Jossain kohtaa havahduin hereille, koska ihan selvästi eräs Jarno oli kadoksissa, koska hänen nimeään huudettiin käytävällä kuin hän olisi kolmatta päivää kadonneena metsään. Onneksi tunnistin äänestä, että Opahan se vaan on huolissaan kaverista, joka vaikutti lopulta olevan n. seitsemän metrin päässä, mutta käytävällä oli varmaan vaan hieman himmeä valaistus. Aamiaisella huokaisin lopullisesti helpotuksesta, kun Jarno oli kuiskaamassa tapahtumia muille läsnäolijoille. Mies oli siis tallessa ja hyvävoimaisena(!?)
Pelit jatkui su-aamuna ja kohtasin ensimmäisessä pelissä Hornin Teemun. Aamupeli oli hieman nihkeä. Pelasimme tasaisen matsin, taso ei ollut huikea, mutta niukka voitto allekirjoittaneelle 60-47.
Viidennellä kierroksella sain vastaani oman kylän kaisalegendan, Korhosen Ilkan. Pelasin tarkkaa peliä ja muutamista Ilkan yrityksistä minulle jäi luukkupalloja pussitettavaksi. Sain helpohkon voiton 60-15.
Seuraavaksi kohtasimme kilpailujen vetovastuussa olevan kokeneen kaisajyrän Mahlion Jarin. Pelin alkuvaiheessa jätin hänelle kaksi kertaa mielestäni lähes mahdottoman kaisan takamaskista lyötäväksi. Molemmat säkkiin nakkien kera. Tämän jälkeen päätin, että ihan justiin en ole jättämässä yhtään mitään kuin pakon edessä. Tarkan väännön jälkeen Jarin ollessa 57 pisteessä, sain lyötyä kaisan kulmaan ja pääsin kohtalaiselle keskiasennolle. Tarvitsin tässä pussituksen lisäksi nakin johonkin ja onnistuinkin moisessa, joten pienen ryöstön sain tehtyä.
Seitsemäs matsi alkoi käytännössä heti tämän jälkeen ja itseluottamuksen puuskassa tein alle kymmeneen minuuttiin 19 ja 32 pisteen sarjat siirtyen reiluun johtoon. Pääsin yrittämään parttiakin kohtalaisesta paikasta, mutta tällä kertaa epäonnistuin. Ylisuutarin Tommi teki 21 pisteen pötkön ja tämä rauhoitti kummasti omaakin peliäni. Puolisen tuntia hieroimme vielä ennen kuin sain pelin poikkaistua.
Kahdeksas matsi toi vastaani Aureston, tällä kertaa kyseessä Lenni. Ennen peliä minulle kerrottiin, että tämän voittamalla olisin finaalissa. Hieman lisäjännitystä matsiin siis. Pelasin tarkasti ja pallot pyörivät minulle suotuisasti, joten voitin helpohkosti 60-16. Edessä siis finaali, johon etenin puhtaalla pelillä, kuten edellisenäkin vuonna.
Finaalissa kohtasin taas Aureston, tällä kertaa Leevin, jolla oli piikki alla. Eli minulla tulisi olemaan kaksi ottelupalloa. Pelasimme melko tasokkaan finaalin ja roikuin koko ajan hieman perässä. Välillä tuntui siltä, että ei noin hyvällä tekniikalla palloja säkittävälle nuorelle miehelle voi mitään, mutta ehkä kuitenkin kokemus siivitti minut vielä tällä kertaa toiseen peräkkäiseen Red Ball -voittoon numeroin 60-54. On päivänselvää, että isä-Aureston jalanjäljissä astelee parikin tulevaa voittajaa, vaikka eivät erityisesti kaisaan panostaisikaan. Pelkästään lyöntitekniikka on näillä nuorilla miehillä sellainen, että ei voi kuin ihailla. Ja itse pelistäkin tuntuvat olevan hyvin jyvällä.
Kiitos Jyri Rautiainen ja kaikki muutkin kisan järjestelyihin osallistuneet sekä kiitos kaikille kanssapelaajille. On hienoa osallistua tällaisiin kisoihin ja vielä menestyäkin.
Ohessa vielä kisan top10:
1 Turtiainen Jussi TAK - 9/540
2 Auresto Leevi HyvBK - 7/498
3 Koponen Markku HSK - 7/509
4 Auresto Lenni HyvBK - 6/419
5 Raivio Kimmo KouBK - 5/410
6 Rask Roope MLS - 5/397
7 Hänninen Juho TAK - 5/351
8 Ylisuutari Tommi KouBK - 5/335
9 Marjamäki Antti TAK - 5/317
10 Komi Tuomas EBK - 4/350
Next stop senioreiden SM-kisa Helsingissä ensi viikolla.
NylppyNiilo
Kommentit
Lähetä kommentti