Amiraali-Cup 2024 ja J. Wessmannin muistokisa(rg8)

Perinteinen Amiraali-Cup eli Tampereen klubien mestaruuskisa pelattiin loppiaislauantaina 6.1.2024. Kisaan ilmoittautui 22 innokasta pelaajaa. Itse lähdin puolustamaan edellisen vuoden mestaruutta. Pelit sujuivatkin mukavasti. Ensin kukistin Perä-Rouhun Yrjön. Sain pelin poikkaistua 51 pisteen sarjalla. 

Toinen ja kolmaskin peli kulki samassa hurmoksessa. Voitto Lehikoisen Karista sekä Grönroosin Jarmosta melko ripeään tahtiin. Neljännen kierroksen matsissa vastaan asettuikin yksi maan taitavimmista biljardin pelaajista. 

Vaikka Heiskasen Aki ei kaisaa paljoa pelaakaan, hän on aina vaarallinen, joskus jopa itselleenkin. Naputtelin tässä pelissä hyvällä pussituspelillä 54-0 johtoon, mutta olin koko ajan varuillani, koska Aki jos joku, voi tehdä kesken pelin vaikka nollasta lopetuspartin. Sain kuitenkin Akin ahdistettua pahaan maskitilanteeseen punaisen ollessa lähes haakissa ja mietin jo mistä hakisin parttiin vaadittavan nakin ja pelin jälkeisiä voittotuuletuksia. Aki oli eri mieltä ja kiskaisi punaisen kahdesta vallista säkkiin ja hetken päästä 35 pisteen sarjan, joten peli olikin yhtäkkiä 54-38. Ei tästä pelistä tullutkaan mitään ylivoimaista näytöstä vaan ihan kunnollinen kaisataisto. Tovin hieromisen jälkeen sain paikan; punainen reiän tuntumassa ja kaisa oman vitin lähellä keskellä pöytää. Päätin hyökätä kaisaan, koska se riittäisi. Onnekseni kaisa vilahti keskipussiin ja sain henkäistä helpotuksesta. 

Viides matsi toi vastaani seuraavan haasteen. Poolin taitajana tunnettu Nico Granat, joka on mm. aikanaan tehnyt elämänsä ensimmäisessä kisakaisapelissä 60 pisteen sarjan. Nico veikin peliä alusta saakka ja pääsi reiluun johtoon. Nico on loistava pussittaja, kuten muutkin parhaat poolin pelaajat. Kaisan taktisella puolella on vielä hieman parannettavaa ja sen ansiosta pääsinkin tässä pelissä aina rinnalle ja hieman ohikin. Kuitenkin kalkkiviivoilla hapot iski pahasti. Nicon ollessa päätyvallissa ja johtaessani 57-47 lähdin yltiöpäiseen hyökkäykseen survaisemalla vaikeahkoa punaista palloa zeppelinmäisellä forssilla ilman tähtäystä. Tämä johti siihen, että pallojen pysähdyttyä, kaisa(joka ei alun perin ollut lähelläkään minun vitiäni tai kohdepunaista) oli vaeltanut pari kertaa pöydän päästä päähän päätyen Nicon vitin ja kulmapussin läheisyyteen. Ei kuitenkaan kovin helpoksi. Eipä Nico kokemattomana kaisan pelaajana ymmärtänyt, että ei sellaista kaisaa pidä yrittää ja jos yrittääkin, ei pidä säkittää. Tai jos säkittääkin, ei pidä päätyä kaisan keskiasennolle ja jos päätyykin, ei ainakaan helpohkon nakin puolelle. Nico teki siis partin ja minä menin vessaan vartiksi puuteroimaan naamaa(itkemään). 

Kuudennessa matsissa vastaan asettui Rantasen Teppo. Olin keräillyt itseni ja pelasin riittävän hyvin. Voitin matsin 60-30 ja päädyin finaaliin Hännisen Juhoa vastaan. 

Finaali meinasi karata käsistä Juhon tulittaessa pallot säkkiin. Peli taisi olla 39-9, kun pääsin mukaan taistoon ja hivuttauduin 39-44 johtoon. Tovin siirreltyämme ystävällisesti vastustajan valkoista paikasta toiseen, Juholta lipesi oma pallo lähelle kulmapussia. Sain sen lyötyä pussin perukoille ja pääsin punaisen päälle. Sekin vilahti pussiin ja nakki kaisaan. Loputtomalta tuntuneen ajan(kolmisen sekuntia) kuluttua, kaisa pysähtyi kulmapussin läheisyyteen. Pääsin kolmannella yrityksellä sopivaan lyöntiasentoon ja sivalsin parttipallonkin pussiin. Toinen perättäinen mestaruus oli tosiasia. 

Pelit menivät siis oikein mainiosti ja jälkipelitkin mukavasti. Nostimme vielä vuorokauden vaihtuessa maljat finaalivastustajan vanhenemisen johdosta. Mukava päätös onnistuneelle turnaukselle. 

Osallistuin pari viikkoa myöhemmin J. Wessmannin muistokisaan, joka oli myös ranking-kisa. Kovatasoiseen turnaukseen osallistui 50 pelaajaa ja nimilista olikin täynnä nimekkäitä pelaajia. Voiton lunasti jo kultakelloissa väläyttänyt Saarisen Kimmo. Puhtaalla pelillä, yhdeksällä voitolla. Kova suoritus kovatasoisessa turnauksessa. 

Omat pelini sujuivat hieman vaihtelevasti. Voitin ensimmäisellä kierroksella Thomeniuksen Karin hyvällä pelillä. Samoin toisella kierroksella Korkiakosken Harrin. Molemmissa peleissä vastus pääsi puolen partin tuntumaan. 

Kolmannnella kierroksella pelasin heikosti ja kun vastustaja oli parasta A-ryhmää, sain maistaa tappion karvasta kalkkia lukemin 60-18. Rautiaisen Markolle ansaittu voitto rutiinipelillä.

Neljäs matsi oli jo parempaa ja karkasin heti alkuun 38 pisteen sarjalla karkumatkalle. Vastustaja Mäkisen Santeri(joka oli myös kilpailunjohtaja sekä syntymäpäiväsankari) kavensi heti perään 27 pisteen sarjallaan. Loppupeli meni tarkasti pelatessa ja sain lopulta tehtyä partin luukulta. Lopputulos 60-51. 

Sovimme Saarisen Kimmon kanssa, että pelaamme vielä viidennen kierroksen pelin lauantai-iltana. Kimmo oli vakuuttava ja vaikka pelasin itsekin kohtalaisesti, eväät riittivät puoleen parttiin. Kimmo puhtailla sunnuntaille ja allekirjoittanut lasisen laulukirjan äärelle. 

Jälkipeleissä pidin tasapoka-Rautsille ns. karaklinikkaa ja Kultakello-Villekin sai pitkän(vähän kolmatta sekuntia)suostuttelun jälkeen puhutettua minut nelureille parikseen. Niin oli kiihkeät jälkitaistot, että seuraavana päivänä piti vielä kysellä, paljonko jäin velkaa(Villelle, jonka kanssa olin samassa joukkueessa). 

Kivat oli nämäkin kisat ja erityiskiitos syntymäpäiväsankari-Santerille hyvistä kestityksistä. 

Tulokset

Nylppy-Niilo

P.s. seuraavaksi YT-SM Mikkelissä.