YT-Klubien SM-kisat Mikkelissä 9-12.2.2024

Isäni hauskuutti meitä(joka kerta) "Terveisiä Mikkelistä, isä käski vetää tukasta" -tokaisulla 70-luvulla, kun olimme lapsia ja ajelimme usein Mikkelin ohi kohti etelää. Terveisiä isälle Varkauteen. 80-luvun loppupuolella kävin Mikkelissä lähinnä keilaamassa ja 90-luvun alussa taistelin läpi raskaan armeijan Mikkelissä, Karkialammilla huolto- ja kuljetuskomppanian kirjurina. Sen jälkeen ei ole paljoa tullut Mikkelissä vierailtua kunnes tie vei kaisabiljardin YT-klubien SM-kisoihin vuonna 2024. 

Lähdimme suurin odotuksin kohti kisoja perjantaiaamuna 07:00 Tampereen juna-asemalta pakkasen paukkuessa. Hieman jännitti se, että kauanko junat olisivat myöhässä ennen kuin Mikkeli häämöttää. Tällä kertaa selvisimme n. tunnin myöhästelyllä. 

Itse pääsin pelaamaan lähes samantien Mikkelin Liikemiestenseuralle ja ensimmäiseen kohtaamiseen vastaani asettui raumalainen herrasmies, vuorovastaava hotelli Vaakunan 2. kerroksen kerrosbaarista. Pelatessani en vielä tiennyt hänen statustaan, joten olin aavistuksen epäkohtelias. Voitto Ajomon Martista selvin lukemin.

Pääsin pelaamaan toisen kierroksen pelini heti perään ja siinäkin sain helpon voiton Inkisen Jarmosta. Tämän jälkeen totesin, että pelit jatkuvat vasta lauantaina, joten nyt olisi aikaa kierrellä museoita ja kirkkoja. Kiersin pakkasen vuoksi mm. Tuomiokirkon ja Pitäjänkirkon kokolailla kaukaa. Illan hämärtyessä siirryin kannustamaan joukkuekavereitani, jotka suoriutuivat myös mallikkaasti. Heiskasen Aki ja Määtän Mika voittivat myös omat pelinsä, joten joukkueellamme oli hyvin pullat uunissa. 

Seurusteltuamme tovin raumalaisten velikultien pop-up -tyyppisessä ravitsemushuoneessa, lähdimme porukalla lämmittelemään jumiutuneita lihaksiamme saunaan. Ko. löylyttelypaikka osoittautui(seuraavana iltana) hotellin tilaussaunaksi, joka on vain tilauksesta ja maksusta käytettävissä. Ilmeisesti raumalaiset ystävämme olivat kyselleet hotellin yleisen saunan perään(raumaksi) henkilökunnalta. Joka tapauksessa hyvät löylyt oli sielläkin ja tämän jälkeen olikin hyvä vetäytyä yöpuulle.

Lauantain ensimmäinen peli toi vastaani Riikosen Harrin, jonka kanssa väänsimme lähes tunnin. Pelasimme tarkkaa peliä ja jäin lopulta 36 pisteeseen Harrin pussitettua hankalahkon punaisen keskeen kaikilla(!?) nakeilla 49-36 tilanteessa. 

Seuraavaksi minut siirrettiin Vaakunaan pääkallopaikalle pelaamaan ja vastaan asettui Kai Holopainen. Kaitsu armahti muutamassa tilanteessa, joten pääsin karkaamaan helppoon voittoon. Olimme yhä joukkueena iskuetäisyydellä, koska Aki oli voittanut kaikki pelinsä. Mikalle oli tullut niukka tappio, kuten minullekin, mutta tavoite oli edelleen menestyä joukkueena.

Viidennellä kierroksella pelasimme Pesosen Karin(hallitseva YT-joukkuemestari) kanssa kaksijakoisen ottelun. Karilla oli vaikeaa alkupelissä ja minä esitin lähes parastani. 51-10 tilanteessa Kari sai pelinsä uomiin ja tulitti 39 pisteen sarjan käytännössä tasoittaen pelin. Sen jälkeen pelasimme tarkkaa vääntöä tovin. Sain todella ohuen punaisen tehtyä keskeen, mutta oma valkoiseni luiskahti samalla kulmaan, joten Kari siirtyi 49-48 johtoon. Hetken päästä punaisen ollessa keskipussin tuntumassa, siirsin onnistueesti Karin vitin kaisan taakse lähelle kulmapussia. Aikansa pohdittuaan Kari hyökkäsi kaisan onnistuneesti pitkään kulmaan ja hoiti omansa täydellisesti keskikaisan päälle. Pussitus ja kättely. Kari sanoi jälkeenpäin, ettei keksinyt turvalyöntiä, niin päätti hyökätä. 

Näin ollen ehkä kauden kirvelevin tappio oli tosiasia. Tappiosta teki lopulta vielä kirvelevämmän se, että jäimme turnauksessa joukkueena hopealle yhden voiton päähän kannusta, joka jäi Mikkeliin. Tosin henkilökohtaisen kisan voittajaa Akiahan tästä syytimme, kun meni ikäväksemme häviämään ensimmäisen finaalin Laatusen Pekalle. Tosiasiassahan meidän ei olisi Mikan kanssa tarvinnut paljoa parempaa esittää, jotta kannu olisi matkannut Tampereelle. Akihan hoiti tonttinsa odotusten mukaisesti voittaen henkilökohtaisen kisan, mutta pari kädetöntä vasenta pakkia yhteen joukkueeseen on liikaa.

Henkilökohtaisesti Heiskasen Akille siis neljäs YT-SM -voitto ja TAK:n joukkueelle hopeaa Mikkelin Liikemiestenseuran voittaessa. Henkilökohtaisessa kisassa Laatusen Pekka hopealle ja nykyisin joka kisassa podiumilla viihtyvä Koposen Markku pronssille.

Reissujen puuduttavin osa eli kotimatka meni rattoisasti ja junatkin olivat aikataulussa, joten ehkä joskus vielä johonkin turnaukseen voisi lähteä.

Omissa peleissä ei ollut pahasti mitään muuta vialla, kuin voittojen puuttuminen. Vastus kaivoi tappiopeleissä parastaan esiin sopivissa kohdissa. Niinpä vaikka lauantaina olinkin (taas) viskaamassa Zenithiä ikkunasta, niin next stop Joensuu maaliskuun alussa  

Tulokset

NylppyNiilo