Senioreiden SM-kaisa Oulusa 10-12.5.2024

Senioreiden SM-titteleistä kamppailtiin Oulusa äitienpäiväviikonloppuna. Kisoihin osallistui yli 80 pelaajaa ja mitalit jaettiin kolmessa sarjassa.

Matka lajipäällikön kyydissä sujui molempiin suuntiin ripeästi jotain radiolähettimen erikoiskanavaa kuunnellessa. Tutustuimme radion välityksellä mm. varisten sielunelämään ja musiikki oli jotain itselleni vieraampaa veteraanikuurankukkaa. Onneksi taitoimme matkaa yhdessä vain kuutisen tuntia suuntaansa, ei ehtinyt kyllästyä. 

Itse peleissä 70-80 -vuotiaiden mestariksi pelasi kotikylän Arvi Koskinen. Hopeaa Tampereen Mikko Rantaselle ja pronssi myös oman kylän Esko Ruonalalle.

60-vuotiaiden sarjan kärjessä oli lajilegendoja. Voittoon kampesi Kari ”Löpre” Kallio. Toisen sijan lunasti Kuopion sankari, nykyisin myös piilovihreänä tunnettu Arto ”GilletteMan” Tuhkanen, jonka kädentaitoja saimme ihailla mm. kaisabiljardin äärellä. Pronssi Lahtisen Jarmolle. 

Omat 50-vuotiaiden sarjan pelit käynnistyivät perjantaina Hälvän Mattia vastaan. Pelasin hyvän pelin ja voitin pelin selvin numeroin. Perjantaina sai pelata myös toisen kierroksen pelin, jos molemmille sopi ja näin teimmekin Frantin Kimmon kanssa. Tämäkin peli sujui oikein mainiosti ja etenin lauantaille parin voiton myötä. 

Lauantaina pääsin pelaamaan vasta illalla, mutta pelin taso pysyi hyvänä. Voitin Panulan Kain 60-18. Loppuilta pelailtiin paikallisen myssynuorison kanssa ja pääsin yöunille taskut täynnä tikkareita. 

Sunnuntain pelit olivatkin melko nihkeitä. Ensin voitin kotikentällään pelaavan Pentti Salon niukasti numeroin 60-59. Sain poikkaistua pelin 40-59 takamatkalta. Seuraavaksi kohtasin Sudensalmen Arton ja sekin peli oli hyvin tasainen. Arto jätti minulle pari reikäpalloa tilanteessa 49-46 ja sain tehtyä voittoon tarvittavat pisteet. Voitin vielä Hernesniemen Pekan niukasti 60-54 pelissä, joka olisi voinut päättyä helposti toisinkin. 

Tämän jälkeen tilanne olikin sellainen, että mukana oli enää kolme pelaajaa ja jos Mika Stark voittaisi Mika Määtän, olisimme Starkin kanssa finaalissa ilman tappioita. Näin kävikin. 

Pääsin siis pelaamaan finaaliin yhden kautta aikain kovimmista kaisapelaajista. Voitin ensimmäisen finaalin niukasti. Toisessa Mika näytti kaapin paikan vieden sen reilusti. Lopullinen finaali oli erikoisia tapahtumia täynnä. Pelasimme melko tarkkaa peliä, mutta sain muutamia hyviä onnistumisia karaten 30-3 johtoon. Mika kavensi pikkuhiljaa ja tilanteessa 36-26 jätin turvalyöntini hieman lyhyeksi. Mika hyökkäsi pitkähköön kaisaan, joka onnistui täydellisesti vitin nakin kera. Perään pilkkukaisa kulmaan hienolla punaisen nakilla ja vielä pilkkukaisa kertaalleen kulmaan ja hienosti keskikaisan päälle. Kaisa keskeen ja kättely oli viimeistelyä vaille, mutta kaikkien yllätykseksi kaisa ei solahtanutkaan pussiin eli sain vielä uuden mahdollisuuden tilanteessa 36-55. Nousin tasatilanteeseen 55-55 lyötyäni vastustajan pallon pussiin. Asetin onnistuneesti punaisen kulmapussin tuntumaan. Mika mittaili aikansa toista punaista ja päätti lähteä hyökkäämään vaikeahkoon palloon. Lyönti ”kiksasi” ja valkoinen lähti pomppimaan ja pomppi lopulta vallin päälläkin päätyen onnekkaasti rikkomaan asetukseni. Mietin hetken seuraavaa lyöntiäni ja päätin yrittää sitä samaa punaista, jota Mikakin yritti käsipallosta lyödä. En saanut palloa pussiin ja lyönnin seurauksena punainen valui kulmapussin suulle, josta Mikan oli helppo viimeistellä peli eli punainen säkkiin ja nakki toiseen riitti tuomaan yhden mestaruuden jo valmiiksi huikean pitkään meriittilistaan. 

Olin omasta mielestäni kaikissa finaaleissa koko ajan hieman pulassa johtuen vastustajan hyvyydestä. Taktisella puolella minua vietiin kassalle, vaikka joitakin onnistumisia tuli itsellekin. Sain kuitenkin palloja pussiin aika hyvin ja ensimmäisessä finaalissa 40-46 tilanteessa löin kaisaa ylikeskelle ihan liian hiljaa ja jos ei se olisi pudonnut, kaisa olisi ollut reiässä. Se kuitenkin meni ja nakin kera. Olinkin yhtäkkiä 58–46 johdossa. Mikan epäonnistuttua parissa yrityksessään, sain pelin poikkaistua. Toisessa en ehtinyt kuin sutimaan pari luukkupalloa pussiin, kun kaveri oli jo maalissa. 

Viimeinen olisi toki voinut mennä toisinkin, mutta rehellisesti sanoen hopeaan voin olla hyvin tyytyväinen, kun matkan varrella pari peliä olisi voinut helposti karata ja finaali olisi jäänyt haaveeksi. Mielestäni pelasin aika rutiinitasolla, tällä kertaa pari peliä kääntyi minulle ja siksi mitali. Tämä taso ei ihan riitä tulevissa avoimissa SM-kisoissa, jotka ovat parin viikon päästä.

Tulokset

NylppyNiilo