Simojoki Open 7.9.2024 - Toma Auresto voittoon

7.9.2024 pelattiin kauden toinen rg-kisa Hyvinkäällä. Simojoki Open tahkottiin yksipäiväisenä melko lämpöisissä olosuhteissa 34 pelaajan voimin. 

Kovasti puhututtanut pelaajamäärien lasku oli pöytäkeskusteluissa läsnä. Edellisenä vuonna samaisessa kisassa oli 37 pelaajaa, joten ei anneta faktojen häiritä tässäkään asiassa. Itsekin väitin kivenkovaan, että Hyvinkäällä olisi aina vähintään 50 pelaajaa rg-kisoissa. Parit samaan aikaan pelatut pool-kisat söivät varmasti puolentusinaa nimeä ja joku vakiosallistuja eksyi asuntoautollaan viikoksi Savoon eikä löytänyt pelipaikoille. Sää oli myös vähemmän suosiollinen sisätiloissa harrastamiseen. 

Jos ”mitalikolmikko” on missä vaan kisassa Auresto, Pasanen, Tuhkanen, niin ei voida puhua valtavasta yllätyksestä. Toma voitti Villen tiukassa finaalissa 60-57.

Omat pelini alkoi Laitilan Juhia vastaan. Peli sujui oikein mukavasti ja päättyi 60-14 voittoon. Seuraavassa pelissä Sairan Teroa vastaan sain pari vitiä ylikulmaan ja niistä vielä jatkopallojakin. Sain helpon voiton tästä pelistä.

Kolmannella kierroksella kamppailimme tasaväkisesti kalkkiviivoille Tainion Tatun kanssa. Tämä kolikonheitto päättyi kannaltani onnellisesti 60-58 voittoon. Neljännellä kierroksella pelasimme Suomalaisen Jarin kanssa tapahtumarikkaan ottelun, joka minun olisi pitänyt voittaa. Aikani jarruteltuani, ”Suokki” pääsi maaliviivan yli, kun minä väsähdin kalkkiviivoille. Koska pussitukset eivät minulle enää maistuneet, tappion karvas kalkki maistuu vahvasti vielä tätä kirjoittaessani. Taustalla soi tauotta Martti Servon ”Mikä on kun ei taidot riitä” samalla, kun työntelen tikkuja kynsien alle. 

Olin edellisen pelin jälkeen sen verran harmissani, että arvelin kotimatkan alkavan seuraavan pelin jälkeen. Toisin kävikin. Lounamaan Joonaksen kohtalaisen epäonnen ja muutaman hankalahkon yllätyspussituksen myötä etenin vielä jatkoon melko selvin numeroin 60-14. Kuudennella kierroksella kohtasimme Savolaisen Janin kanssa. Vaikka Jani ei isoja sarjoja saanut, hän löi alkupelissä lähes kaikki pallot pussiin, onnekseni suurin osa oli punaisia. Vaivuin hetkeksi jo epätoivoon. Tilanteen ollessa n. 30-5, sain tehtyä kaisan ylikeskeen ja hetken päästä pari muuta onnistumista, joten olinkin siirtynyt niukkaan johtoon. Etenimme pikkuhiljaa maalia kohden. Tilanteessa 52-53 sain ujutettua vitin kulmaan ja onnistuin punaisen asetuksessa. Jani lähti yrittämään käsipallosta punaisen krossia kaisan nakilla. Pidättelin Janin lyönnin ajan hengitystä silmät kiinni, kunnes totesimme yrityksen epäonnistuneen. Sain punaisen pussiin ja nakin kaisaan ja edelleen roikuin mukana.

Viimeiseksi jääneessä ottelussani kohtasin Toma Aureston. Tästä pelistä on vaikea kirjoittaa mitään ilman voimasanoja perkele. Tämä koitos jää muistoihin lähinnä lähes kaikkien mahdollisten epäonnistumisten sarjana. Ensin voitetun teikkauksen jälkeen ”kemiläinen”, jossa kaisa kyllä meni pussiin, mutta nakki vain kolmisen tuumaa ohi eli oma päätyvalliin. Sen jälkeen hetken nyyläämisen jälkeen jätin Tomalle reikäpallon, johon ei mielestäni voi ylettää. No se, että minä en yletä, ei tarkoita etteikö joku muu voisi ylettää(pitäisi varmaan aloittaa venyttelytreenit pikkuhiljaa, viimeksi venyttelin muuta kuin vaimon pinnaa vuonna 1986 futistreeneissä). Kun näin Toman asettuvan kohtalaiseen lyöntiasentoon, halusin lähteä samantien kotiin, vaikka peli oli vasta alussa. Toma sai pallon pussiin kahdella nakilla ja toinen nakki reikään ja siitä lisää löylyä. Vaikka selvisin 24 pisteen rankaisulla, olin jo mielessäni luovuttanut. Ensin notkut kellon ympäri pelien äärellä ja edes yrität parhaasi ja kun alkaa lopulliset tosikoitokset, luovutat samantien. 

Loppusijoitukseksi tuli ihan kohtalainen 5. sija. Finalistien lisäksi edelleni ehti savolainen ja Savolainen. Seuraaviin kisoihin pitäisi jättää edes nuo pahimmat omat mokat pois niin, lopputuloshan voisi olla mitä vaan. 

Onnea Tomalle, Villelle ja Artolle. Kiitos järjestäjille. Next stop Rovaniemi, jos ei mitään yllättävää satu.

Tulokset

NylppyNiilo