Junakäsi-Makkoselle kristallia

Perinteinen Kaisan Kristalli-turnaus pelattiin 23-24.11.2024 HBK:n peliluolassa. Kisaan ilmoittautui reilut 40 pelimiestä. Kisan ylivoimaiseen voittoon pelasi enimmäkseen pool-biljardissa mainetta niittänyt Makkosen Petri, joka voitti edellisenkin isomman kaisa-turneen, johon alkuvuodesta osallistui. ”Junakäsi-Petun” pussitusvarmuus kaisassa(kin) on melko häkellyttävää, kun sitä pääsee aitiopaikalta todistamaan. Käytännössä kaikki järkevästi alla olevat pallot löytää tiensä pussin perukoille. 

Omat pelini aloitin Korhosen Kimmoa vastaan. Peli oli melko hapuilevaa molemmin puolin. Pääsin onnekkaasti karkumatkalle, kun hyökkäsin punaiseen, joka jäi pihtiin, mutta Kimmon valkoinen valui parista vallista keltaisen taakse pahaan maskiin. Kimmo ei saanut purettua onnekasta asetustani, joten pääsin lyömään helppoa punaista, joka meni pussin parin nakin kera(12). Tämän jälkeen välipunainen ja jälleen punainen kahdella nakilla eli yhteensä sarjaksi 27. Johto piti maaliin saakka. 

Toisessa matsissa sain helpohkon voiton Lindroosin Tonista lukemin 60-27. Kolmannessa pelissä kohtasin ensimmäisiin kaisakisoihinsa osallistuva Jouko Hiltusen. Olin peliä 28-2 tappiolla aika nopsaan. Onneksi ymmärsin, että kisoissa voi siirrellä vitiäkin, jos pallot eivät mene pussiin ja sain nipistettyä nihkeän voiton 60-49. Pääsin yöpuulle puhtaalla pelillä. 

Sunnuntaiaamuna kohtasin ensimmäiseksi Vesa Kedon. Vesa ei ollut parhaimmillaan, joten sain tarpeelliset pisteet tehtyä Vesan jätettyä palloja reikään. Viides kierros toi vastaani lajipäällikön, jonka kanssa hieroimme rankkareille Asin johtaessa 51-50. Voitin teikkauksen ja sain ensimmäisellä rankkarivuorollani tehtyä pari kaisaa, joten roikuin mukana peleissä edelleen puhtailla, vaikka omasta mielestäni olin pelannut hieman heikosti. Onneksi vastustajani olivat olleet armollisia tähän saakka. 

Kuudes kierros toi vastaani suurimman ennakkosuosikin, jota itsekin kunnioitin vähän liikaa pelin alussa. Petun lyötyä aloituskaisan ohi, minulle jäi hyvä paikka tehdä paljon pisteitä. Olin hyvin punaisen päällä ja valkoinen ja kaisa olivat reikien läheisyydessä. Taisin ynnäillä etukäteen, paljonko pinnoja on tulossa, joten sohaisin punaisen ohi. Hetken päästä olinkin jo puoli parttia perässä. Kavensin muutamalla onnistumisella pelin tilanteeseen 35-44. Siirtelimme valkoista hetken, kunnes Petu onnistui harvinaisessa pussituksessa. Maalaus oli ”oma yksi valli valkoinen kulmaan” ja sehän solahti sisään. Tästä riemastuneena Petu teki pari komeaa palloa ja eteni maaliin saakka. 

Seuraavaksi kohtasin Hälvän Matin, joka vei peliä koko matkan ja pääsi karkuun tehtyään 31 pisteen sarjan. Roikuin kärsivällisesti pienellä takamatkalla ja pääsin peliin mukaan. Matin lyötyä muutaman parttipallon vain lähelle, sain tehtyä tilanteessa 54-56 hankalahkon kaisan pussiin. Tässä pelissä olin pari kertaa lähes varma, että lähtö valkenee. 

Saarisen Kimmoa vastaan pelasin kisojen ensimmäisen pelin, johon olin itse tyytyväinen ja voitin Kimmon lukemin 60-27. Kimmo ei saanut ihan parastaan esiin tässä pelissä. Pelin jälkeen havaitsin, että olin kolmen parhaan joukossa ja jos Petu voittaa Kimmon, olisin finaalissa. Näin kävikin. Kimmoa vastaan löin erikoisen lyönnin. Prässäsin pilkkupunaista kulmaan ja se menikin keskeltä reikää, mutta hieman ilmassa pompaten takaseinästä vallin päälle, jossa se valui kohti toista kulmapussia jääden lopulta vallin päälle lepäilemään. Toivottavasti siitä saatiin video talteen 

Pääsin siis finaaliin, jossa olisi melkoinen vuori kiivettävänä. Petu oli puhtailla ja minä yhden piikin rasittamana. Pelasin hyvää peliä ja pääsin 38-6 johtoon tehtyäni 27 pisteen sarjan, mutta Petu ei tästä häkeltynyt. Hän löi loppupelissä käytännössä kaikki alla olevat pallot pussiin ja vei turnauksen ylivoimaisesti häviämättä peliäkään. 

Kokonaisuutena omaan pelaamiseeni en ole erityisen tyytyväinen, lopputulokseen todellakin. Kaisajumalat olivat minulle muutamassa kohden hyvin suosiollisia. Vastustajat armahtivat tällä kertaa poikkeuksellisen paljon. Parissa edellisessä turnauksessa olin ottanutkin osumaa sen verran, että mietin välillä josko siirtyisi uusien harrastusten pariin. Mutta kun käy paljon kalassa, niin välillä nappaa. Oli hienoa seurata lähietäisyydeltä ammattimiehen työskentelyä. Petun pussitusvarmuus on samaa luokkaa kuin Arsenin, joka on hallinnut kaisaa tässä jokusen vuoden. Ärsyttävän hienoa seurata vastustajan roolissa. 

Next stop lienee Amiraali-Cup Tampereella tammikuussa.

Tulokset 

NylppyNiilo