Kaikki putket katkeavat joskus - Amiraali-Cup Juho Hänniselle

Perinteinen Amiraali-Cup pelattiin Tampereen klubeilla 3.1.2026. Kisaan ilmoittautui mukavasti 28 pelaajaa. 

Voittoon pussitti Juho Hänninen, joka kaatoi finaalissa Jesse Jokitien. Allekirjoittanut sijoittui kolmanneksi. Kärkikolmikko hävisi vain toisilleen. Juho voitti ensimmäisellä kierroksella Jessen. Voitin Juhon kertaalleen kierroksella kuusi. Seuraavalla kierroksella Jesse voitti minut ja heti perään Juho antoi toisen piikin. Näin ollen Juho ja Jesse kohtasivat finaalissa, jonka Juho vei.

Lähdin kisaamaan ennakkosuosikkina, olinhan voittanut kolme edellistä mestaruutta. Pari ranking-kisaa oli marraskuulla mennyt penkin alle ja itseluottamus ei ole ollut oikein kohdallaan. Jo paljon ennen kisaa tuntui siltä, että tällä kertaa minulle olisi tarjolla sijat 2-4. En osaa selittää, miksi näin. Luulin kuvitelleeni, että johtuisi siitä, Heiskasen Akille ei voi mitenkään pärjätä, jos ei itseluottamus ole kunnossa. Muille ehkä. Aki joutui valitettavasti perumaan turnauksen työesteiden vuoksi, mutta en silti tuntenut, että nämä olisivat minun kisani.

Arvonta heitti minut pitkästä aikaa Suomalaiselle klubille. Suomalaiselle arvontamylly heitti (itse arvoin:) lähinnä pappaosastoa, koska olin ylivoimaisesti nuorin Suomalaisella pelanneista. Viiden kierroksen jälkeen olinkin mukana puhtailla, mutta selviydyin peleistä rutiinisuorituksilla. Ensimmäinen testi tulikin vastaan, kun kohtasin Juhon ensimmäisen kerran. Tiukka kamppailu kääntyi lopussa edukseni, mutta vieläkään luottoa ei oikein löytynyt. 

Jokitien Jesse sai lopullisesti vietyä luoton omaan tekemiseen tarkalla kisapelillään. Tein muutaman anteeksiantamattoman virheen, koska en pystynyt olemaan tarpeeksi kärsivällinen. Menimme rankkareille Jessen johtaessa 44-54 eli pieni sauma oli olemassa. No kumpikaan ei tehnyt yhtään palloa eli piikki persauksissa uudelleen Juhoa vastaan. Muistelin, että joskus piikki on piristänyt näissäkin karkeloissa.

Tällä kertaa piristys osui vastustajaan, joka mätti muutamassa minuutissa tauluun 48-9. Nousin vielä 32 pisteeseen ja tuntui hieman siltä, että vielä voisi olla pienet saumat. Juho ei kuitenkaan taipunut ja tilanteessa 54-32 tein amatöörimäisen munauksen vastustajan valkoisen siirrossa ja sain työnnettyä punaisen reikään ja toisen punaisen nakin jotakuinkin viereen. Juholle vapauttava voitto, joka varmaan kantoi myös finaalissa, jossa Jesse ei mahtanut oikein mitään. 

Molemmat finalistit olivat aiempina vuosina olleet vastassani finaalissa, joten kummallakin oli selvästi jotain hampaankolossa. Valitettavasti molemmat eivät voineet turnausta voittaa, joten Juho sai tällä kertaa nimensä lautaseen.

Seuraavaksi etsimään itseluottamusta ja kenties Johacon Openissa seuraava koitos ennen helmikuun YT-SM -kisoja.

NylppyNiilo