Valkeakosken SM-kisoista henkilökohtainen pronssi

Valkeakoskella järjestettiin hieno biljarditapahtuma 16-19.4.2026. Pelipaikkoina Hotelli Waltikka ja Valkeakosken jäähalli. SM-mitaleista kamppailtiin snookerissa, poolissa ja kaisassa. Pelaajia kisailemassa oli yhteensä 256 ja pöytiä oli kasattu 42. Kaisassa pelattiin ensin pari-SM torstaina ja finaalien osalta perjantaina. Voittoon taiteilivat Sami Jokinen ja Micke Ström, jotka kaatoivat finaalissa pohjoisen seikkailijat Mika Määtän ja Antti Karjalaisen. Pronssia Tampereen Ammattiklubin pojille Hänninen/Juoperi

Me Laatusen Peksin kanssa pelasimme myös ko. parikisat. Alla ranskalaisin viivoin onnistumisen iloa tuoneet suoritukset:

-ei myöhästelty

-pelimaksut hoidettiin ajallaan

Kuten terävimmät blogin tavaajat voivat päätellä, menestys ei johtanut nimikirjoitusten metsästäjiä kimppuumme. Silti vielä ollaan Peksin kanssa puheväleissä. Muodollisen viileissä, mutta kuitenkin. 

Perjantaina pääsimme aloittamaan henkilökohtaisen kilpailun. Tai lähes kaikki pääsivät. Menin innokkaana paikalle perjantaina illansuussa, koska rankingin ansiosta pääsin suoraan kolmannelle kierrokselle. Vähän harjoiteltuani odottelin vastustajaani, mutta hän ei koskaan saapunut paikalle. Näin ollen sain kolmannenkin kierroksen voiton ilmaiseksi. 

Lauantaiaamuna pääsin pelin pariin ja kohtasin lajittelupäällikkö-matkatoimistonjohtajan, joka oli myös hyvin kiireinen kilpailun järjestelyiden kanssa. Asi ei ollut oikein parhaassa lyönnissään, joten sain voiton ilman sen kummempia hankaluuksia. 

Viidennellä kierroksella pelasimme säästäjä-Markon kanssa laadukkaan kaisataiston, jossa maaliviivalle ehti vastustaja ensin. En ollut kovin pettynyt peliini, lopputulokseen kylläkin. Mutta Rautsihan olisi pudonnut pois, joten en kehdannut voittaa. Muuten Rautsi olisi pian pakannut kamansa ja häippässy vaimon kanssa kotimatkalle. Nyt meillä molemmilla oli piristävä piikki. Voi sitä riemua, kun piristyttiin porukalla. 

Kuudennella kierroksella sain vastaani Mikko Rantasen. Pelini sujui mallikkaasti ja Mikon hieman yskähteli, joten poimin helpon voiton tästä. 

Seitsemännessä pelissä voitin Suomalaisen Jarin. Löin yksittäisiä hyviä palloja sieltä ja täältä ja voitin pelin melko helposti, vaikka pelasimme kolmisen varttia. 

Seuraavassa pelissä pelasin turnauksen parhaan pelini Koposen Markkua vastaan. Löin koko pelissä pallon tai pari ohi, mutta pussitin monta ei-salettia ja sain pari onnistunutta nakkiakin. Peli oli aika nopeasti ohi. Tämän jälkeen havaitsin, että meitähän ei ole mukana enää kuin neljä pelaajaa, jotka jatkoivat sunnuntaille. 

Sunnuntaiaamuna Saarisen Kimmoa vastaan pääsin 31-6 johtoon muutaman onnistuneen pussituksen myötä. Sen jälkeen siirtelimme vitiä hetken, kunnes Kimmo teki ensin pitkän punaisen ja sen jälkeen neljä raakaa kaisaa siirtyen pisteen johtoon. Sain heti perään kaisan pussiin, mutta missasin valkoisen nakin päätyen kohtalaisen keskikaisan päälle. Pieni takamaski häiritsi hieman ja tilannetta ei helpottanut vastustajan viti, joka oli keskellä pöytää. Lähdin kuitenkin hyökkäämään. Kaisa ei mennyt, mutta jäi ikävästi keskipussin suulle. Kimmo rokotti siitäkin 24 pisteellä eli kahdella lyöntivuorolla tilanne kääntyi Kimmolle 57-37. Kimmon siirrettyä omansa päätyvallipunaisen päälle, päätin hyökätä pilkkupunaiseen, koska oli varma, että saan nakin toiseen punaiseen. Punainen ei uponnut ja nakkikin oli vain hiuksenhieno ja siirsi toisen punaisen lähemmäs reikää, josta Kimmon oli vaivatonta tehdä partti. 

Jäin jännittämään Rautsin ja Kimmon kohtaamista, koska jos Kimmo voittaisi Markon, olisin pronssilla. Kamalaa seurata, kun ei itse voi vaikuttaa mihinkään ja toivoo oikeastaan molempien pelaajien voittavan. Kimmo voitti lopulta monenlaisten vaiheiden jälkeen, joten sain pronssia. Olisin halunnut itse hoitaa asian, mutta kohtalo jäi nyt muiden käsiin.

Kimmo eteni lopulta voittoon saakka. Eläkeukko Espanjasta (Löpre) kaatui pari kertaa peräkkäin. Molemmat finaalit olivat tiukkoja, mutta Kimmo sai kairattua molemmista voitot. Ansaittu voitto hänelle. Varmaa suorittamista koko turnaus. 

—

Kävin perjantaina lyömässä omalla salilla palloa, kun tuntuma oli ollut hieman epävakaa jonkun aikaa, vähän parikisassakin. Löysin lyömiseeni varmuutta pienen tähtäysmuutoksen ansiosta ja pelasinkin oikeastaan kaikki henkilökohtaiset pelit todella hyvin. Olin mielestäni riittävän hyvä vaikka voittaakseni koko kisan, mutta se ei aina riitä, kun vastustajillakin on sanansa sanottavana. Kumpaakaan tappiopeliä en juurikaan mokannut, vastustajat olivat vaan ihan sieltä laadukkaimmasta päästä ja pelasivat varsin hyvin. Tällä kertaa en saanut juurikaan armoa noissa tappioon johtaneissa matseissa. Toisaalta mitalini oli myös Jarno ”kryptoniitti” Aholan ansiota. Olin pudonnut kolmesta edellisestä SM-kisasta Jarnolle n. kierroksella seitsemän. Nyt en joutunut kohtaamaan häntä lainkaan. Olin valtavan onnellinen siitä. 

Mutta onhan tässä ollut toisenlaisiakin turneita ihan lähiaikoina. Marginaalit ovat olleet puolellani kevätkaudella ja tämän SM-menestyksen myötä taisin varmistaa kauden kokonaisrankingin voiton. Se on ollut hyvän syksyn jälkeen vahvasti mielessäni. 

Itse turnaushan oli kokonaisuudessaan jotain vallan hienoa. Jokainen pelaaja ja järjestelyihin osallistunut taho varmaan perkaa tapahtuneen ja miettii tapahtuman jatkuvuutta, koska olisi hienoa, että tämä ei jäisi ”kerran elämässä” -tapahtumaksi. Kiitos kaikille järjestelyihin osallistuneille ja tietenkin pelaajille. Toivottavasti saataisiin tälle jatkoa ja pelaajat liikkeelle sankoin joukoin tulevaisuudessakin. 

Nyt otetaan hieman happea peleistä ja tähdätään kauden rankingpäätökseen Rovaniemelle kesäkuussa.

NylppyNiilo