Intoa riittää

Kävin Espoon rankingkisan jälkeisellä viikolla kerran pelaamassa ihan vaan se vuoksi, että halusin tsekata olenko parhaillaan todellakin täysin pihalla lajista. Heti ensimmäiseen peliin tuli tasan yhtä pitkä sarja kuin rg-kisassa yhteensä pinnoja eli en ehkä ole ihan niin kaukana hyvästä iskusta kuin luulin. Tosin vian ei tarvitse olla suurikaan, jos se on päässä. 

Samoja tuntemuksia oli aikanaan leipälajin äärellä, kun pelit eivät sujuneet. Ikävin muisto oli jäi joskus 2000-luvun alkupuolelta, kun lähdimme ensin Ruotsin Eskilstunaan keilaamaan Super Six -kiertueen osakilpailua, jossa muutaman kuuden sarjan karsintasuorituksen jälkeen havaitsin tulokseni riittäneen ns. "pakan päälle" eli olin muistaakseni ensimmäinen tai toinen, jonka tulos ei riittänyt finaaliin yhden pisteen(=keilan) erotuksella viimeisen finaalipaikan lunastaneeseen keilaajaan. Ilo ei varsinaisesti ollut katossa, kun palasimme laivalla kotiin su-ma -välisenä yönä.

Seuraavana viikonloppuna oli vuorossa isohko kisa Ranskan Lillessä. Ko. kisassa ei ollu uusintamahdollisuuksia eli karsinta suoritettiin suoraan yhtenä kahdeksan sarjan pelinä. Kuten asiayhteyteen liittyen arvata saattaa, perjantainen karsinta ei tuonut toivottua tulosta, joten hymy ei perjantaina illalla ulottunut korviin saakka, kun mietin, että kotimatka onkin edessä jo tuotapikaa maanantaiaamuna. 

Näissä oli perinteisen harmituksen lisäksi myös se aspekti, että molemmat viikonloput kustansivat n. tuhat euroa, joka lisäsi epäonnistumisen tuskaa. Mutta tästäkin kuopasta löytyi ulospääsy myöhemmin ja samaa ajatusta on pakko vaalia myös vitin tuuppailussa. Jännästi harjoittelulla on asiaan vaikutusta, joten ei kai se auta kuin mennä treenaamaan.

Seuraavaksi edessä on WKS:n mestaruuskisat Kaisassa ja 8-pallossa la 24.10. Kultakellojen järjestämiseen en valitettavasti usko tässä tilanteessa, mutta kaipa noita kisoja tulee eteen jatkossakin.

Nylppy-Niilo