Tampereen klubien koronakaisa Niilolle

Tampereen klubeilla pelattiin Koronakaisa 21.11.2020. Koska senioreiden YT-SM peruuntui, niin nähtiin hyvä sauma kisailla omien kesken. Jopa 24 innokasta ilmoittautuikin paikalle. Porukka jaettiin Tampereen Ammattiklubille ja Tampereen Kauppaseuralle, joten ketään ei varmaankaan ahdistanut osallistua koronan vuoksi. Pelattiin 45 minuutin pelit viidellä rankkarilla. 

Oma taisto alkoi aamutuimaan Marjamäen Anttia vastaan. Sain alkuun pari hyvää säkitystä päästen niukkaan johtoon. Antti sai pelin näppeihinsä tekemällä minun virheistäni ensin 27 pisteen sarjan ja myöhemmin 19 pisteen jonon. Peli tuntui luisuvan käsistäni ja olimmekin 53-24 tilanteessa Antin johtaessa. Sain hieman kavennettua(53-32) Antin armahtaessa lyötyään pari vaikeahkoa parttipalloa ohi. Sain kuitenkin tehtyä 24 pisteen sarjan ja pääsin asemiin. Lopulta tein omasta mielestäni hienon partin lyöden pitkän valkoisen pussiin päästen kaisan päälle ja sain senkin pussiin. 

Toinen peli kokenutta Lampimäen Pasia oli hallussa lähes koko ajan ja sain lopulta siitä helpohkon voiton 60-30. 

Kolmanteen matsiin vastaan asettui aina arvaamaton Tommi Ampuja. Olin tässä pelissä melko aseeton Tommin laukoessa kaisaa säkkiin. Sain kasattua 30 pistettä ja jäin vaan ihmettelemään, mitä juuri tapahtui.

Neljännessä matsissa vastaan asettui muuan Ilkka Korhonen. Arvioisin ko. henkilön yhdeksi kaisan legendoista. Erinäisten vaiheiden jälkeen nipistin matsista maistuvan 60-59 voiton. Tämän jälkeen tuntui, että tämä voisi olla mun päivä. 

Seuraavaksi vastaani tuli myös kova kaisaluu eli Hännisen Juho. Mikkelin mestari taipui Varkauden mestarille pistein 60-35. Pelasin hyvin päästen karkuun heti alussa, mutta Juho tuli rinnalle ja hieman ohikin tekemällään 32 pisteen sarjalla. Onneksi matsin loppu oli sitten hallussani.

Seuraavaksi arpa valitsi kohdalleni kokeneen Mikko Rantasen, joka tulitti muutamaan minuuttiin 30-6 johtoon. Olin ihmeissäni. Tämän jälkeen pelasimme aika tarkkaa kaisaa ja sainkin kavennettua ja pääsin kalkkiviivoilla johtoonkin. Mikko oli pari kierrosta aiemmin nipistänyt voiton rankkareilla 53-38 takamatkalta tehden neljä kaisaa putkeen. Arvelin, että rankeille ei pidä mennä. Onnekseni sainkin vaikeahkon punaisen säkkiin ihan viimeisellä lyönnilläni ennen rankkareita tilanteesta 57-43. 

Sitten vastaan tuli puhtailla oleva Jokitien Jesse, jonka kanssa olen pelannut eniten pelejä viimeisen parin vuoden aikana. Eli tuttu vastus. Pelasin hyvin ja etenin. Tämän jälkeen meitä oli mukana enää kolme. Teppo Rantanen, Jesse ja minä. Jesse nipisti voiton Teposta ja eteni finaaliin minua vastaan. 

Jesse avasi finaalin kaisa kulmaan valkoisen nakilla. Ajattelin, että nyt kyyti on kylmää. Minulle jäi kuitenkin pallo alle ja sain mukavan ”suonenvedon” oikeaan kohtaan tehden kakkosaloituksesta 46 pisteen sarjan. Aloitusparttikin oli tarjolla, mutta helpohko pilkkukaisa kulmaan ei enää mennyt, kun alkoi vähän jänskättämään. Muutaman minuutin taiston jälkeen Niilo kuitenkin julistettiin voittajaksi 60-22. 

Voittaminen on vaan mukavaa hommaa. 

NylppyNiilo

P.s. Muutin pari viikkoa sitten lyöntiin valmistautumistani niin, että teen asiat aina samalla tavalla. Jännä, että se on auttanut. Ihan kuin en itse taitolajin(keilailu) maajoukkuevalmentajana tietäisi rutiinien merkitystä. Suutarin kengällä eioo lapsia tjsp. Prkl.