Podiumille Hyvinkäällä

Hyvinkäällä järjestettiin 17-18.7.2021 Kaisatapahtuma, jonka ohessa pelattiin myös sivukisana 9-palloturnaus. Paikalle kerääntyikin maamme parhaimmistoa mittelemään osaamistaan. 

Kisa järjestettiin Hyvinkään Musta Kasissa, joka on sijainniltaan ja puitteiltaan varmaan paras paikka Suomessa kaisakisojen järjestämiseen. Itse testasin junamatkailua ja totesin sen toimivaksi. Lähijuna Tampereelta Hyvinkäälle kesti 1h 25min ja kustansi vajaan kympin. Hyvinkään asema on pelipaikan vieressä, joten aika vaivatonta matkustusta.

Saavuin paikalle hieman kymmenen jälkeen ja pienen odottelun jälkeen pääsin pelaamaan Jalo Kotinurmea vastaan. Tiesin vastuksen olevan heti sieltä kovemmasta päästä, mutta omakin peli on ollut kohtalaisessa kuosissa jonkin aikaa, joten odotin innolla peliämme. Alku oli minulta melkoisen tahmeaa ja Jalo karkasikin 51-18 johtoon. Olin hieman epätoivoinen, mutta en silti alkanut räiskimään, kuten joskus on tapahtunut vastaavassa tilanteessa. Jalo kokeili muutamia palloja ja hieman epäonnekkaasti jätti lähes jokaisesta yrityksestään palloja reiälle. En saanut mitään isompia sarjoja, mutta vanhana luukkuputsarina sohin pallot rei’iltä koppaan ja peli kiristyi. Lopulta kirin maistuvaan voittoon, vaikka parttipallo kasvoi silmissä joka sahauksella. 

Ensimmäinen peli antoi sen verran itseluottamusta, että toisessa pelissä kohtelin kaltoin Karvosen Markusta. En tainnut lyödä juuri mitään ohi ja peli meni poikki kymmenessä minuutissa. Sama lento jatkui kolmannessa matsissa nuorta Niklas Aspia vastaan. Tein aloituksesta 20 ja siirryin hetkessä 38-0 johtoon. Tämän jälkeen ylimielisyys alkoi jäytämään, löin huolimattomasti helpon pilkkukaisan ohi ja pari muutakin roiskaisua, kunnes Niklas kavensi muutamalla komealla pussituksella. Pidin itselleni hiljaisen saarnan salin pimeimmässä nurkkauksessa, kerroin miten ylimielinen urpo ihminen voikaan olla. Tämä auttoi, koska sain kaivettua sisältäni hieman nöyremmän speden, joka malttoi kärsivällisesti siirrellä vitiä ja odottaa paikkoja. 

Neljännellä kierroksella kohtasin Kunnarin Hannun. Joensuun miehet sanoivat vaaralliseksi, eivät olleet väärässä. Kaisajumalat olivat minun puolellani. Karkasin tässäkin pelissä 38-0 johtoon kunnes jätin Hannulle yhden paikan. Hannu pussittikin palloja hienojen päällevetojen kera. Sarjansa oli päässyt jo 27 pisteeseen, kun kaisa sujahti vielä kulmaan ja nakki minun vitiin, mutta nakista oma pussiin! Hetkeä myöhemmin Hannulle vielä toinenkin pallo pussiin ja nakista taas oma. Tulos lopulta 60-24 minulle, mutta peli olisi voinut olla ihan muuta.

Lauantaina ei tarvinnut pelata enää kisapelejä kaisassa, joten seurustelumielessä siirtelimme loppuillan kavereiden ja kaiman vitiä paikasta toiseen. Osallistuin myös 9-pallon sivuturnaukseen, mutta siitä ei jäänyt hirveästi kerrottavaa. Hävisin ensin Nestolle, voitin Niklaksen ja kolmannen hävisin Riikalle. Ysipallon vei Väyrysen Matti, jota vastaan minulla tulisi olemaan sunnuntaiaamun ensimmäinen peli.

Aloitimme su-aamuna Matin kanssa pelin hieman jäykästi, molemmat sohivat alkuun pari helpohkoa kuulaa ohi. Tovin kamppailtuamme Matti kiskaisi 30 pisteen sarjan ja olin pinteessä. Sain hieman kavennettua, mutta Matti karkasi vähän lisää. Tilanteessa n. 50-26(ihan tarkkaan en muista Matin lukemia), minulle jäi kaisa keskipussin viereen. Ensin meinasin lyödä sitä keskeen, mutta ensimmäisellä sahauksella totesin, että pakko sivaltaa ylikeskeen, koska suoraan pallon takana katsomossa istui Suomen paras ylikeskeen lyöjä, Savon lahja kaisamaailmalle eli Artohan se siellä iloisena seurasi pelin kulkua. Ylikeskeen solahtikin säkkiin nakin kera ja perään vielä kaisa keskeen, joten peli olikin yhtäkkiä lähes tasan. Tämän jälkeen muistikuvat ovat hataria, koska peli oli kokolailla jännittävä. Matti pääsi 56-49 johdossa yrittämään helpohkoa kaisaa kulmaan, mutta pallo jäi kaikkien yllätykseksi lähes pihtiin eli minulle avautui paikka lopettaa peli. Löin kaisan pussiin ja vältin nakin niukasti päästen kuitenkin helpon punaisen päälle. Punainen meni myös, mutta sain tässäkin vältettyä nakin pilkkukaisaan. Hetken pelailimme turvapeliä, kunnes Matin valkoinen jäi keskipussille ja punainen viereen. Sain pelin poikki siitä ja jatkoin puhtailla viiden kierroksen jälkeen.  

Kuudes kierros toi ensimmäisen piikin. Aureston Toma löi pallot pussiin kadehdittavalla varmuudella eikä sen lisäksi jättänyt minulle montaakaan paikkaa. Vaikken isoja virheitä tehnytkään, en ihan puoleen parttiin saakka venynyt. 

Seiskapelissä kohtasin nuoren Arsenin eli Raaka-Arskan. Pelasimme melkoisen tiukkaa kaisaa, kumpikaan ei jättänyt palloja alle. Minä sain alkupeliin vaikean kaisan ylikeskeen ja kaisan perään ja pääsin hieman etumatkalle. Arska otti pikkuhiljaa minut kiinni ja etenimme tasaisissa merkeissä. Löin yhden ”salettikaisan” ohi tilanteessa, joka avautui Arskan yrityksestä. Se meinasi jäädä kaivelemaan loppupelin ajaksi. Erinäisten vaiheiden jälkeen sain tehtyä pari hankalaa palloa ja pääsin lopulta 54-44 tilanteessa ujuttamaan suoraa pilkkupunaista keskeen. Sen mentyä olin luonnollisesti parttipunaisen päällä. Kovasti äänet päässäni antoivat muitakin vaihtoehtoja kuin säkityksen, mutta sain pallon pussiin. 

Viimeiseksi jääneessä pelissä kohtasin yhden kovimmista ellei kovimman ja tämänkin kisan tulevan voittajan eli Mika Starkin. Ajattelin, että Mikalle voi pärjätä, jos hän ei saa palloja pussiin ihan parhaalla prosentillaan eli yrityksistä voisi jäädä. Mika pääsi pieneen johtoon alkuvaiheessa. Sitten erehdyin jättämään hälle mielestäni hankalahkon punaisen. Menin itse parin muun pallon päälle. Mika ei juurikaan edes vilkaissut minun paikkojani vaan paineli 33 pisteen sarjan, joka käytännössä ratkaisi pelin. Loppupeli oli lähinnä kosmetiikkaa. 

Mika voitti Toman finaalissa, olin lopputuloksissa kolmas eli onnistunut turnaus. Kiitos järjestäjille, Hyvinkäällä on ollut aina mukavaa käydä, vaikka pelit eivät sujuisikaan. Seuraavaksi WKS:n kesäkisoihin ja siitä ikämiesten SM-kisaan elokuulla. 

Tulokset:

https://keskustelu.biljardiverkko.fi/viewtopic.php?f=3&t=17911

NylppyNiilo