Arsenille Kultakellot vakuuttavalla esityksellä

Kouvolassa pelattiin perinteinen kaisan Kultakelloturnaus 6-7.11.2021. Kisaan ilmoittautui peräti 155 pelaajaa. 

Kisaviikonloppu käynnistyi perinteisesti perjantain lämmittelynelureilla, joita pelattiin sekä Kouvolan klubilla että Kymin kerholla Kuusankoskella. Pareja oli kisailemasssa 16 Kouvolassa ja 17 Kymillä. Kouvolan lämppärit vei ei niin yllättäen Aku Nordblom/Sami Jokinen. Finaalissa kaatui Sevastyanov/Kotinurmi. Kymillä pelit venyivät sen verran myöhään, että kolme parasta päätyivät puolenyön jälkeen sopuisasti jakamaan podiumpaikat sen hetkisen menestyksen perusteella. Komi/Kärnä ykköspallille ja jaettu hopea Muhonen/Auvinen ja Rantanen/Turtiainen pareille. Eli oma viikonloppukin käynnistyi ihan mukavissa merkeissä.

Varsinainen kisa alkoi hienolla tapahtumalla lauantaiaamuna, kun muutamia kymmeniä pelaajia kokoontui Ravintola Pyöreään Torppaan(legendaarinen Mutteri) kohottamaan maljat edesmenneelle kaisalegendalle, herrasmiespelaaja Matti Jarkolle. Samassa tilaisuudessa jaettiin myös herrasmiespelaajapalkinto, joka on Masan näköispatsas. Patsaan on lahjoittanut Johacon LKV ja sen  jakoi Jussi Hannukkala. Palkinto annetaan vuoden herrasmiespelaajalle. Ensimmäiseksi herrasmiespelaajaksi valittiin PVK:n Mauno Nuutinen. Onnea Ynelle. 

Tämän jälkeen pääsimme tositoimiin. Kohtasin ensimmäisellä kierroksella Arto Auvisen, jonka kanssa emme ole koskaan kohdanneet. Kuulin, että hänellä on poolitaustaa, joten tiesin vastaan tulevan todennäköisesti hyvää pussituspeliä esittävän vastustajan. Peli oli melko tarkkaa ja jäin alussa hieman perään, mutta sinnittelin lähituntumassa. Pääsin vielä 43-36 johtoon. Arto teki kuitenkin nopeasti pari pitkää kaisaa komeiden nakkien kera ja pääsi 59-43 johtoon. Tilanteessa 59-46 siirtelimme valkoista, kunnes ujutin Arton valkoisen ylikulmaan. Pöydällä oli kuitenkin kaksi punaista käsipallosta lyötävissä, joten minun oli pakko hyökätä toiseen niistä. En saanut palloa pussiin ja Arto teki hienon punaisen kulmaan, joten ensimminen piikki tuli heti alkuun 48-60. 

Ensimmäisestä tappiosta harmistuneena, mietin omaa pelitaktiikkaani ja totesin pelanneeni hieman liian varovaisesti, joka yleensä vaikuttaa pussituspeliini negatiivisesti. Ajattelin jatkossa pelata enemmän omilla vahvuuksillani ja toiseen peliin Koljosen Mikaa vastaan sainkin lentävän lähdön. Ykkösaloituksesta 39 pinnaa käytännössä ratkaisi pelin edukseni, lopputulos oli 60-14. 

Kolmannessa pelissä kohtasin nuoren Niklas Aspin, joka siirtyi aluksi 29-0 johtoon tehtyän komean sarjan. Sen jälkeen Niklas työnteli epäonnekseen palloja pussien suulle ja minun ei oikeastaan tarvinnut kuin "putsata luukut". Peli oli siis minun kannaltani hyvinkin onnekas. Niklas oli kehittynyt edellisestä kohtaamisestamme ja vielä hieman lisää kaisakokemusta, niin me vanhat ukot joudutaan varmasti ahtaalle.

Lauantai-illan viimeisessä pelissäni vastaan asettui Lakan Juuso, joka on viime aikoina menestynyt aika mukavasti. Mm. Hyvinkään RG-kisan hopeasija vajaan kuukauden takaa. Juuso teki ykkösaloituksesta 12 pistettä ja yritti vielä kaisaa kulmaan, mutta ei ihan saanut sitä pussiin. Kaisa kävi haageissa ja jäi päätyvalliin. Minun onnekseni Juuso jätti omansa keskipussin suulle, josta minun oli helppo pussittaa se. Onnistuin saamaan nakin kaisaan, joka lipui melkein keskireikään. Ei kuitenkaan ihan, mutta pääsin yrittämään kaisan krossia. Se sattui menemään punaisen nakin kera, joten yhtäkkiä olinkin jo karkumatkalla. Kun Juusolta jäi vielä kaisa pihtiin tilanteessa 42-12, niin pääsin oikeastaan ilmaiseksi yrittämään lopetusta. Sainkin kaisan tehtyä ja vielä keskelle +nakin punaiseen ja peli oli taputeltu. 

Sunnuntaiaamuna kohtasin Topias Vedenpään, jonka kanssa emme olleet myöskään koskaan kohdanneet. Meidät arvottiiin klubin tiukalle nelospöydälle, jossa olen pari peliä aiemmin pelannut ja on yksi tiukimmista pöydistä, jolla olen pelannut. Sain aloituskaisan säkkiin, mutta en enää keskelle oman karattua hieman. Peli oli tarkkaa kisakaisaa ja olin koko ajan vähän perässä. Menimme tunnin taiston tauottua rankkareille Topiaksen johtaessa 46-32. Viime vuonna samalla pöydällä yhdet rankkarit läpikäyneenä(emme saaneet vastustajani kanssa yhtään sisään) olin hieman huolissani josko taas käy niin. No ei käynyt. Teikkauksen voitettuani sain tehtyä 12 pistettä. Valitettavasti lyötyäni kulmaan, oma jäi ihan suoraksi, joten en voinut kuin työntää kaisan keskeen ja kolmesta keskeen ei ollut lähelläkään. Seuraavat kolme yritystä menivät reilusti ohi. Topias antoi sen verran armoa, että ei ratkaissut, joten pääsin yrittämään viimeistä kaisaa kahden pisteen tappioasemassa. Löin kaisan pihtiin, ohikiitävän hetken jo kuvittelin tippuvan mutta ei. Peli katsottiin päättyneeksi. Topias teki viimeisellään 12 pinnaa, joten toinen tappio tuli lukemin 44-58. Topias etenikin 10 joukkoon eli poimi itselleen palkintokellon kotiinviemisiksi. Se on kelpo suoritus. 

Oma sijoitukseni oli 29. Hieman ristiriitainen fiilis jäi. Tavoite oli korkeammalla, mutta eväät eivät vaan riittäneet. Saldoksi jäi pari niukkaa tappiota ja kolme voittoa. Kontrasti hyvän ja heikomman pelin välillä on vähän liian suuri. Voin voittaa yksittäisessä pelissä kenet vaan, myöskin hävitä kenelle vaan. Rutiintasoa pitäisi kohentaa. Auttaisikohan harjoittelu? Pitääpä kysyä Arsenilta.

Kisan vei "Raaka-Arska" lähes näytöstyyliin. Finaalin kuusi raakaa kaisaa oli tilanne huomioiden yksi hienoimmista kaisasuorituksista, mitä olen nähnyt. Samoin viimeiset kolme punaista, vaikka olivatkin "vain peruspalloja". Sunnuntaiaamuna tehty aloituspartti kruunasi suvereenin esityksen. Erityisesti pidän Arsenin pienistä välituuletuksista onnistuneiden pussitusten ja päällevetojen jälkeen. Onnistumisista saa ja pitäisikin iloita kesken pelin. Tämän saavutuksen jälkeen saattaa ketsuppipullo aueta lopullisesti. Kova saa olla, jos Arsenin voittaa tämän jälkeen missään kisassa.

Kiitos Kouvolan, Kymin ja Inkeroisten järjestelyistä vastaaville.

Tulokset

NylppyNiilo