Tampereen Ammattiklubin 100v juhlakaisa Rautsille
Tampereen Klubeilla pelattiin 100-vuotiaan TAK:n kunniaksi kaisakisat 13-15.10.2023.
Turnausviikonloppu aloitettiin lämmittelynelureilla, johon saatiin 15 paria. Nelinpelissä parit arvottiin asettamalla pelaajat jonkinlaiseen paremmuusjärjestykseen mm. SBIL-rankingin sekä muun menestyksen perusteella ja sen jälkeen suoritettiin arvonta. Pyrkimys oli saada mahdollisimman tasaisia pareja.
Voiton nappasi pari Laitila/Perä-Rouhu, jotka kukistivat finaalissa parin Koponen/Kangas viimeisellä lyönnillä ennen rankkareita. Ari Perä-Rouhu löi kaisan ylikeskeen ja sillä finaalin voittoon 60-43.
Pääturnaus pelatiin 14-15.10. Siihen oli ilmoittautunut ruhtinaalliset 56 pelaajaa. Muun muassa kaikki kaisan maailmanmestarit ja koko joukko muita mestareita kunnioitti juhlakisaamme läsnäolollaan. Yleisö(jossa nähtiin myös Robin Hull molempina päivinä) sai seurata hienoja kamppailuja pitkin viikonloppua.
Finaalissa kohtasi kaksi maailmanmestaria: Marko Rautiainen ilman tappiota ja Marko Lindberg yhden piikin rasittamana. Lindberg vei ensimmäisen finaalin, mutta "Rautsi" nipisti lopullisen finaalin voiton todella jännittävien vaiheiden jälkeen 60-56. Yleisö sai hienoa viihdettä, jos kaisan katsomista viihteeksi voi tulkita:)
Omat pelini sujuivat lopulta oikein mainiosti. Voitin ensimmäisessä pelissä Kokkolan kaisalegendan eli Kiviahon Teron. Poikkeuksellisesti Tero tarjoili minulle palloja luukuille sen verran, että pääsin karkuun ja sain pidettyä johtoni maaliin saakka. Luukkuputsailin voiton 60-38.
Toinen vastustajani Janne Järvelä oli ensimmäisissä kaisakisoissaan. Hänen mielestään kaisaoppitunnin pitäisi kestää enemmän kuin yhdeksän minuuttia, jonka verran peli kuulemma kesti. Kaksi kertaa kaisa ylikeskeen nakkien kera on kokolailla paljon yhteen peliin ja kun muutkin pallot putoilivat, niin peli eteni nopeasti.
Kolmas vastukseni oli Holopaisen Jussi, jonka kanssa olemme vääntäneet useamman kerran ja yleensä aika tiukkoja pelejä. Nyt päästin kaiman 44-3 karkumatkalle parin kehnon ratkaisun avittamana. Sain vielä kavennettua tilanteeseen 44-30, mutta sen jälkeen ajoin itse itseni taas vaikeuksiin ja Jussin ei tarvinnut kuin tehdä tarpeelliset siirrot ja pussitukset. Tappion karvasta kalkkia tuli lukemin 60-30.
Kisajärjestäjä päätti hyvissä ajoin, että pelataan neljä kierrosta loppuun lauantaina ja viimeinen pelin oli Tuomilehdon Raunoa vastaan. Sain siirrellä tässä pelissä pallot luukulta pussiin, voitto helpohkosti 60-12.
Sunnuntaina vastassani olikin enää legendoja. Ensin Kari "Löpre" Kallio, joka ei saanut peliään oikein aukeamaan ja kun itse pelasin jokseenkin parastani, niin tästä pelistä voitto 60-20.
Ilkka Korhosta vastaan pelini pysyi edelleen samassa kuosissa ja pallot menivät säkkiin helposti. Tulos 60-8 edukseni.
Seitsemännessä pelissä vastaani asettui Ville Pasanen, jonka kanssa olen muutaman kisapelin pelannut ja yleensä poistunut leuka rinnassa nurkan taakse itkemään ja selailemaan netistä uusia harrastuksia. Tällä kertaa Ville ei päässyt omalle tasolleen ja minä pystyin edelleen pelaamaan hyvällä tasolla. Sain reilun voiton ja havaitsin että tässähän ollaan jo hyvissä asemissa.
Selvästi minulle ei tuo miettiminen sovi ollenkaan, koska Lindbergin Markoa vastaan peli menikin sitten ns. läpi sormien. Toki Marko teki alkupelissä muutamia komeita pussituksia ja pääsi karkuun. Reilun johtonsa ansiosta Marko pelasi melko avoimesti ja sen vuoksi minulle jäi muutamia selkeitä palloja, jotka sain putsattua luukulta takaisin peliin. Lyömiseeni hiipi tappioasemassa vanha tuttu yliyrittäminen ja sen vuoksi epävarmuus kaikesta tekemisestä. Marko marssi selvään voittoon 60-0.
Olin lopulta kisan neljäs niukalla erolla(8 pistettä) kolmanteen(Ville) ja se jäi hieman kaivelemaan, koska tarjolla oli. Mutta jos joku olisi ennen kisaa sanonut, että olen "kympin sakissa", niin olisi ottanut ilolla vastaan. Sen verran ajatus oli viimeisen viikon ajan ennen kisaa ja kisan aikana itse kisan järjestelyissä eikä varsinaisessa pelaamisessa.
Olin kisan vetovastuussa ja varovasti toivoin, että saisimme 40 pelaajaa liikkeelle ja jos menee kaikki täydellisesti, niin jopa 50 oli mielestäni mahdollisuuksien rajoissa. Jouduin hieraisemaan silmiäni, kun lopulta saimme reilusti enemmän porukkaa liikkelle. Koska saimme runsaslukuisen joukon liikkeelle, itselleni iski jopa lievä stressi, että kaikki sujuisi mahdollisimman hyvin. Onneksi minun ei oikeastaan tarvinnut kuin katsella vierestä, kun meillä oli osaavat tyypit hommissa.
Kiitos Kake (ja Löpre) kaavion hoitamisesta. Kiitos APR(ja Jesse/Tero) ja Eeki muiden klubien tulospalvelusta. Kiitos Samu, että saatiin TAK:n striimi pienten hankaluuksien jälkeen eetteriin. Kiitos Marja joukkioineen TAK:n tarjoilujen hoitamisesta kisojen aikana. Kiitos Erkki ja Pasi kaikesta. Kiitos Kauppaseura ja Suomalainen Klubi, että saatiin tällainen tapahtuma järjestettyä.
Ja suurkiitos kaikille kisan osallistujille. Vaikka varmasti parannettavaa on paljonkin, tähän saakka saamani palautteen perusteella yleisesti mainittiin, että Tampereelle olisi kiva tulla jatkossakin kisailemaan. Itse uskon, että tämän perusteella ensi kaudelle tullaan miettimään RG-kisan palauttamista kalenteriin ja mennään "hattu kourassa" SBIL:n toimiston ovelle kyselemään, josko voisimme sellaisen saada pienen tauon jälkeen.
Seuraavaksi katse kohti kelloja ja seniori-YT-kisoja Tampereella.
NylppyNiilo
Kommentit
Lähetä kommentti